Asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta (29/1917)
Suomen Suuriruhtinaanmaan
Asetuskokoelma.
1917 N:o 29
Asetus
alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta.
Annettu Pietarissa, 16/29 päivänä toukokuuta 1917.
Väliaikainen Hallitus on Suomen Ministeri Valtiosihteerin esittelyssä toukokuun 16/29 päivänä 1917 Pietarissa vahvistanut seuraavan asetuksen:
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
1 §.
Alkoholipitoisilla aineilla tarkoitetaan tässä asetuksessa kaikkia aineita, jotka, ollessaan + 15 astetta Celsiuksen mukaan, sisältävät enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia etylialkoholia eivätkä ole denaturoituja. Mallasjuomaa, joka on valmistettu enemmän kuin viiden prosentin vierrevoimalla Ballingin asteikon mukaan, pidetään aina alkoholipitoisena aineena, jollei juoma ole ollut sellaisen erityisen käsittelyn alaisena, että se ei voi saavuttaa korkeampaa kuin yllämainitun alkoholipitoisuuden.
Denaturoitujen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista ja myynnistä on erikseen säädetty.
2 §.
Alkoholipitoisten aineiden valmistus, maahantuonti, myynti, kuljetus ja varastossapito olkoon sallittu ainoastaan lääkinnöllisiin, teknillisiin tahi tieteellisiin tarpeisiin, sillä tavalla kuin tässä asetuksessa säädetään.
Sellaisia aineita kuljetettaessa kauttakulkutavarana tai suomalaiseen satamaan poikkeavan laivan lastina noudatettakoon tulliasetusten määräyksiä.
3 §.
Alkoholin valmistus ja alkoholipitoisten aineiden maahantuonti olkoon valtion yksinomaisena oikeutena.
Alkoholin valmistuksella tarkoitetaan tässä asetuksessa sellaista menettelyä, jonka kautta saadaan etylialkoholia johonkin aineeseen syntymään enemmän kuin kaksi tilavuusprosenttia.
4 §.
Valtio voi määräajaksi joko kokonaan tai osaksi luovuttaa oikeuden alkoholin valmistukseen ja alkoholipitoisten aineiden maahantuontiin erityisen järjestyssäännön ja tarkastuksen alaiselle yhtiölle.
Yhtiöön ei saa kuulua henkilö, joka virkansa tai hänelle uskotun toimen johdosta tulee ottamaan osaa tämän asetuksen määräysten toimeenpanoon tahi sen valvontaan.
Jos yhtiö on osakeyhtiö, ovat osakkeet asetettavat nimeltä mainituille henkilöille, joista on vuosittain annettava luettelo Keisarillisen Senaatin määräämille viranomaisille.
Oikeuttaan älköön yhtiö luovuttako toiselle yhtiölle, ennenkuin Keisarillinen Senaatti on antanut siihen luvan.
5 §.
Jos valtio harjoittaa alkoholin ja alkoholipitoisten aineiden valmistusta ja maahantuontia omaan laskuunsa, on siltä tuleva vuosivoitto jätettävä suostuntarahastoon.
Jos 4 §:ssä mainittu oikeus on luovutettu yhtiölle, olkoon laki sama, mitä tulee siihen osaan yhtiön vuosivoitosta, joka jää, kun siitä on otettu pois enintään kuuden prosentin korko yhtiöön maksetusta pääomasta.
Keisarillisen Senaatin tulee antaa vuosittain eduskunnalle kertomus maassa harjoitetun alkoholiliikkeen hoidosta.
6 §.
Valtion sekä 4 §:ssä mainitun yhtiön varastoista myytäköön alkoholipitoisia aineita ainoastaan:
- apteekeille;
- sairaaloille, tieteellisille ja opetuslaitoksille sekä yksityisille tieteenharjoittajille, mikäli nämä laitokset ja henkilöt ovat saaneet Keisarilliselta Senaatilta luvan sellaisten aineiden hankkimiseen sanotuista varastoista;
- teknillisille laitoksille, mikäli ne ovat saaneet Keisarilliselta Senaatilta luvan tarkoituksiinsa käyttää alkoholipitoisia aineita.
7 §.
Teknilliset laitokset ovat oikeutetut myymään valmistamiaan alkoholipitoisia aineita 6 §:ssä mainituille laitoksille.
8 §.
Apteekeista olkoon lupa myydä alkoholipitoisia aineita lääkärin joka kerta erikseen antamasta määräyksestä sekä ilman lääkärin määräystä toisille apteekeille ynnä 6 §:ssä mainitun luvan saaneille laitoksille ja henkilöille.
Ilman lääkärin määräystäkin saatakoon lääkintöasetuksissa säädetyillä ehdoilla myydä alkoholipitoisia lääkkeitä, sikäli kuin lääkintöhallitus on antanut siihen laivan, ei kuitenkaan 50 grammaa enempää kutakin eri lajia kerrallaan samalle ostajalle.
Alkoholia sisältäviä lääkkeitä älköön myytäkö, jos on aihetta luulla, etta mita tultaisiin käyttämään juovutustarkoituksiin.
9 §.
Alkoholipitoista ainetta kuljetettaessa pitää tavaran mukana olla asianomaisen viranomaisen tai myyjän antama todistus, jossa on mainittava lähettäjän, vastaanottajan sekä kuljettajan nimi ja kotipaikka, aineen laatu ja määrä, paikka, mihin tavara on vietävä, sekä matkan mukaan sovitettu aika, jona todistus on voimassa.
Apteekista kuljetettaessa alkoholipitoista ainetta seuratkoon sitä astiaan tai päällykseen kiinnitetty, myyjän antama todistus, jossa on mainittu myyjän ja ostajan nimi, aineen laatu ja määrä sekä myyntipäivä.
Milloin tavaraa ei ole enemmän kuin 50 grammaa, olkoon kuljetus ilman todistusta sallittu.
10 §.
Valtiota ja 4 §:ssä mainittua yhtiötä lukuunottamatta, älkööt muut kuin 6 §:ssä mainitut laitokset ja henkilöt pitäkö varastossa alkoholipitoisia aineita.
Varastona ei pidetä 50 gramman suuruista tai sitä vähempää tavaramäärää eikä yleensä apteekista hankittua ainetta.
11 §.
Alkoholipitoisten aineiden tislaukseen olkoot oikeutetut, paitsi alkoholin valmistajaa, Keisarillisen Senaatin määräämillä ehdoilla 6 §:ssä mainitut laitokset ja henkilöt.
12 §.
Joka luvattomasti valmistaa tahi valmistuttaa, tislaa tahi tislauttaa alkoholipitoista ainetta tai sitä yrittää, rangaistakoon ensi kerralla vähintään sadan markan sakolla ja rikkomuksen uusiutuessa vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
Jos henkilöllä, joka ei ole oikeutettu alkoholipitoisen aineen valmistukseen tahi tislaukseen, tavataan siihen tarkoitettuja kojeita tahi hapanta alkoholipitoisen aineen valmistukseen kelpaavaa mäskiä, rangaistakoon ensi kerralla vähintään sadan ja rikkomuksen uusiutuessa vähintään viidensadan markan sakolla.
Luvattomasti valmistettu alkoholipitoinen aine, mäski sekä valmistus- ja tislauskojeet olkoot menetetyt.
13 §.
Joka luvattomasti maahan tuo tai tuottaa alkoholipitoista ainetta tai sitä yrittää, rangaistakoon ensi kerralla vähintään sadan markan sakolla tahi vankeudella vähintään kahdeksi kuukaudeksi ja enintään kahdeksi vuodeksi sekä rikkomuksen uusiutuessa vankeudella vähintään neljäksi kuukaudeksi.
Tavara astioineen olkoon menetetty, samoin kuljetusneuvot ja juhta tai alus, joiden pääasiallisena kuormana tai lastina on alkoholipitoista ainetta. Jos rikoksen on tehnyt joku muu kuin kuljetusneuvojen ja juhdan tai aluksen omistaja eikä viimemainittu ole rikokseen osallinen, älköön tämä menettäkö omaisuuttaan, vaan suorittakoon rikollinen kuljetusneuvojen ja juhdan tai aluksen arvon.
14 §.
Joka luvattomasti myy tahi kaupaksi tarjoo alkoholipitoista ainetta tahi muulla tavoin käyttää sitä rahan vastikkeena, rangaistakoon ensi kerralla vähintään sadan markan sakolla ja rikkomuksen uusiutuessa vankeudella vähintään kolmeksi kuukaudeksi.
Tavara astioineen olkoon menetetty.
Alkoholipitoisten aineiden lahjoitus, lääkkeitä lukuunottamatta, pidetään myynnin veroisena.
15 §.
Joka rikkoo tämän asetuksen määräyksiä alkoholipitoisen aineen kuljetuksesta tai varastossapidosta, rangaistakoon vähintään sadan markan sakolla ja rikkomuksen uusiutuessa vähintään kahdensadan markan sakolla tai vankeudella.
Tavara astioineen olkoon menetetty. Jos kuljetettu tavara on luvattomasti maahantuotua tahi vastoin tämän asetuksen määräyksiä valmistettua, olkoon kuljetusneuvojen ja juhdan tai aluksen menettämiseen nähden voimassa, mitä 13 §:n 2 momentissa säädetään.
16 §.
Joka ottaa alkoholipitoisen aineen luvattoman valmistuksen, tislauksen, maahantuonnin, myynnin, kaupaksi tarjoomisen tahi kuljetuksen ammatikseen tai tavakseen, rangaistakoon vankeudella vähintään kuudeksi kuukaudeksi, ja olkoon näissä tapauksissa muutoin voimassa, mitä 12 §:n 3 momentissa sekä 13 §:n 2 momentissa, 14 §:n 2 momentissa ja 15 §:n 2 momentissa on säädetty.
17 §.
Joka rikkoo tämän asetuksen 8 §:n 3 momentin määräystä vastaan, sakotettakoon vähintään viisikymmentä ja enintään viisisataa markkaa.
18 §.
Jos se, joka on velvollinen syytteeseen panemaan tämän asetuksen rikkomuksia, itse tekee sellaisen rikoksen, rangaistakoon niinkuin tässä asetuksessa on sanottu ja menettäköön rikkomuksen uusiutuessa sen ohessa virkansa.
19 §.
Kaupunginviskaalilla, poliisivirkamiehellä ja kruununpalvelijalla tulee olla esteetön pääsy kaikkiin heidän valvontapiirissään oleviin, 10 §:n 1 momentissa mainittuihin varastoihin pitääkseen silmällä, että ainoastaan laillisesti Suomessa valmistettuja tahi luvallisesti maahan tuotuja alkoholipitoisia aineita on varastoon pantu; ja näyttäköön heille jokainen sellaisen varaston haltija vaadittaessa todistuksen hänen huostassaan olevan tavaran alkuperästä.
Jos jotakuta todennäköisillä perusteilla epäillään luvattomasta alkoholipitoisten aineitten valmistuksesta, varastossapidosta tahi myynnistä, pidettäköön hänen luonaan kotietsintö, jos se asian ilmisaamiseksi katsotaan tarpeelliseksi. Tällaisen kotietsinnön toimittakoot kahden todistajan läsnäollessa kruununnimismies maalla, kaupunginviskaali kaupungissa sekä 24 §:n 2 momentissa mainitut kuntain tämän asetuksen noudattamista valvomaan asettamat henkilöt. Toimituksessa pidettäköön pöytäkirjaa.
Jos virkamies tai kunnan asettama tämän asetuksen valvoja pitää kotietsintöä ilman laillista syytä, rangaistakoon niinkuin rikoslaissa on säädetty.
20 §.
Takavarikkoonottamisen oikeus on 19 §:n 1 ja 2 momentissa mainituilla valtion ja kunnan viranomaisilla. Takavarikko on tehtävä kahden todistajan läsnäollessa.
21 §.
Velan maksuksi ulosmitattua alkoholipitoista ainetta älköön tarjottako kaupaksi muille kuin valtiolle, 4 §:ssä mainitulle yhtiölle tai 6 §:ssä mainituille laitoksille.
Jos alkoholipitoinen aine on menetetyksi tuomittu ja sen arvon ai katsota vastaavan valtion varastoon kuljetuksen kustannusta, on aine todisteellisesti kaadettava maahan.
22 §.
Kun syyte tehdään luvattomasta alkoholipitoisen aineen myynnistä, voidaan ostaja, jos hän muuten havaitaan esteettömäksi, kutsua todistajaksi ja häntä valalla kuulustaa.
23 §.
Rikkomukset tätä asetusta vastaan ovat alioikeudessa viipymättä tutkittavat. Missään tapauksessa älköön asian käsittelyä lykättäkö kahta kuukautta kauemmaksi siitä päivästä, jona se tuomarille ilmoitettiin.
Ylioikeuksissa ovat näitä asioita koskevat valitukset käsiteltävät kiireellisinä.
Sen, joka katsotaan rangaistukseen syypääksi tämän asetuksen säännöksien rikkomisesta, tulee suorittaa haastemiehelle palkkio hänen toimittamistaan haasteista sekä kohtuullisesti korvata syyttäjälle ja todistajalle asiassa aiheutuneet kulungit.
24 §.
Keisarillisen Senaatin asiana on antaa ne tarkemmat määräykset ja ryhtyä niihin toimenpiteisiin, joita maassa sallitun alkoholiliikkeen järjestämistä ja silmälläpitämistä varten sekä tämän asetuksen rikkomusten ehkäisemiseksi katsotaan tarvittavan.
Kaupungin- tai kunnanvaltuustolla tahi, missä näitä ei ole, raastuvan- tai kuntakokouksella olkoon oikeus asettaa tämän asetuksen noudattamista valvomaan erityisiä henkilöitä ja valmistaa heille Keisarillisen Senaatin antamain ohjeiden mukaan johtosääntö, jolle on hankittava kuvernöörin vahvistus.
25 §.
Ne, jotka aikaisemman lainsäädännön nojalla ovat itselleen hankkineet alkoholipitoisia aineita, saakoot tämän asetuksen voimaan astuttua ne pitää. Nämä varastot ovat aikanaan Keisarillisen Senaatin määräämille viranomaisille ilmoitettavat ja asianomaisella merkillä varustettavat.
26 §.
Tämä asetus ei koske:
- kirkkoviinin hankintaa;
- ulkomaan tai Suomen ja ulkomaan satamain välillä liikettä välittäviä suomalaisia laivoja, joita asetuksen mukaisesti saa kuljettaa ainoastaan tutkinnon suorittanut päällikkö, näiden laivojen kulkiessa aavalla merellä;
- alkoholipitoisten aineiden maahantuontia ja hankintaa Suomeen sijoitettua venäläistä sotaväkeä varten.
Joka aikaisemman lainsäädännön nojalla on oikeutettu paloviinan, viinien ja muitten miedompain väkijuomain sekä väkeväin mallasjuomain valmi[s]tukseen, saakoon edelleenkin pitää valmistus- ja tilauskojeensa, mutta älköön niitä käytettäkö tässä asetuksessa kielletyllä tavalla.
27 §.
Paloviinan valmistajille ja tislaajille, viinien ja muitten miedompain väkijuomain sekä väkeväin mallasjuomain valmistajille älköön, enempää kuin väkiviinatavarain, viinien ja muitten miedompain väkijuomain sekä väkeväin mallasjuomain myyjillekään, tämän asetuksen johdosta mitään korvausta suoritettako.
28 §.
Tämä asetus astuu voimaan kahden vuoden päästä asetuksen vahvistusta seuraavan kesäkuun 1 päivästä lukien. Samalla lakkaavat voimassa olemasta asetus paloviinan valmistamisesta ja tislaamisesta 9 päivältä kesäkuuta 1892, asetus samalta päivältä paloviinan ja muiden poltettujen tahi tislattujen väkiviinajuomain myymisestä, kuljetuksesta ja varastossa pitämisestä, asetus myöskin samalta päivältä luvan saamisesta eräissä poikkeustiloissa pitää maalla kaupaksi väkiviinatavaroita ja mallasjuomia, asetus eräistä viinien ja muitten miedompien väkijuomien kaupan rajoituksista 2 päivältä toukokuuta 1895, asetus mallasjuomain myymisestä ja anniskelemisesta 2 päivältä huhtikuuta 1883 muutoksineen 9 päivältä kesäkuuta 1892, 10 päivältä huhtikuuta 1895 ja 24 päivältä tammikuuta 1902, laki mallasjuomain tehdasmaisesta valmistuksesta 28 päivältä joulukuuta 1907, mikäli se koskee väkeväin mallasjuomain valmistusta, sekä kaikki muut tämän asetuksen kanssa ristiriitaiset määräykset. Älköön mitään valmistus-, myynti- tai anniskeluoikeuksia edellä mainittujen asetusten nojalla myönnettäkö sen jälkeen, kuin tämä asetus on vahvistettu.
Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.
× Kieltolain perustelut
Sanomalehdet julkaisivat 30.5.1917 Suomen senaatin väliaikaiselle hallitukselle kieltolakiasiasta antaman lausunnon:
”Suomen kansan hartaimpia toivomuksia on kauan aikaa ollut yleisen kieltolain aikaansaaminen, jonka avulla voitaisiin tehdä loppu juovutusjuomaliikkeen tuottamista siveellisistä, taloudellisista ja kansan terveydellisistä vaurioista.
Tähän päämäärään pyrki varsinkin talonpoikaissääty jo säätyvaltiopäiväin aikana. Kun sitten Suomen uusi, yhtäläisellä äänioikeudella valittu eduskunta ensi kerran kokoontui, hyväksyi se 31. päivänä lokakuuta 1907 yksimielisesti yleisen kieltolain. Tämän lain oli määrä astua voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1909, mutta ehdotti silloinen senaatti, esittämillään perusteilla, asetusehdotuksen hyljättäväksi, minkä johdosta se korkeimmassa paikassa hyljättiinkin ja Suomen senaatti valtuutettiin valmistamaan eduskunnalle annettavaksi tässä kysymyksessä uusi esitysehdotus, jossa olisi huomioon otettava ne muistutukset, jotka asianomaiset keisarikunnan hallituslaitokset jo v. 1908 olivat tehneet asiassa, ja jonka tulisi mahdollisimmassa määrin lähennellä eduskunnan hyväksymää lakiehdotusta.
Samalla annettiin senaatin tehtäväksi laatia ehdotukset niiksi hallinnollisiksi asetuksiksi, jotka tästä alkoholilainsäädännön uusimisesta aiheutuisivat. Kun eduskunnan ensimäistä kieltolakiehdotusta ei ajoissa oltu esitetty hallitsijalle tutkittavaksi ja vahvistettavaksi, otti eduskunta puheenalaisen lainsäädäntötoimenpiteen, suureentärkeyteen nähden kieltolakiasian eduskunta esitystietä uudelleen käsiteltäväksi ja hyväksyi marraskuun 15 pnä 1909 puolestaan uuden asetuksen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta, jossa on yleisen kieltolain periaate toteutettu, sekä sen täydennyksenä asetuksen denaturoitujen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista ja myynnistä.
Nyt kyseessä olevassa eduskunnan 15 pnä marraskuuta 1909 hyväksymässä asetuksessa, jossa on otettu huomioon aikaisempaa asetusehdotusta vastaan tehdyt muistutukset ja korjattu siinä havaitut lakiteknilliset puutteellisuudet, säädetään, että enemmän kuin 2 tilavuusprosenttia etylialkoholia sisältäviä aineita saa valmistaa, tuoda maahan ja myydä ainoastaan lääkinnöllisiin, teknillisiin, ja tieteellisiin tarpeisiin. Näihin tarkoituksiin tarvittavan alkoholitavaran valmistus ja maahantuonti on valtion yksinomaisena oikeutena, mutta valtio voi sen luovuttaa yksityiselle, yleisen tarkastuksen alaiselle yhtiölle; liikkeestä tuleva vuosivoitto menee suostuntarahastoon.
Asetusehdotuksessa on asianmukaisia määräyksiä väärinkäytösten ehkäisemiseksi, samalla kuin kansalaisille on varattu mahdollisuus saada ilman suurempaa vaikeutta ostaa alkoholipitoisia aineita, mikäli niitä tarvitaan yllämainittuihin tarkoituksiin. Suomen senaatin asiaksi on jätetty niiden tarkempien määräysten antaminen ja niihin toimenpiteisiin ryhtyminen, joita maassa sallitun alkoholiliikkeen sallitun alkoholiliikkeen järjestämistä ja silmälläpitämistä varten katsotaan tarvittavan. Samalla kertaa hyväksytty asetus denaturoitujen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista ja myynnistä sisältää yksityiskohtaisia määräyksiä siitä, kuinka polttoväkiviinan, alkoholipitoisten hajuvesien sekä lakkavernissan ja pulituurin valmistus ja myynti on järjestettävä.
Varsin painavana muistutuksena kieltolain vahvistamista vastaan on esitetty Venäjän kauppasopimukset ulkovaltain kanssa, mutta senaatti on katsonut täysin voivansa omaksua sen eduskunnan kannan, ettei tämä asetus ole ristiriidassa näiden sopimusten kanssa. Tämän lain johdosta muutosta kaipaavien asetusten joukosta on Suomensenaatin mielestä tärkeimpänä mainittava toukok. 29 pnä 1897 kauppasuhteista Venäjän ja Suomen välillä annettu asetus, josta eduskuntakin kirjelmässään on huomauttanut. Tämän asetuksen säännösten mukaan on ei ainoastaan kaikenlaisten venäläisten alkoholijuomain paitsi paloviinan (§ 29), vaan myöskin kaikkien ulkomaisten tavarain, siis myöskin väkijuomain, (§ 41) tuonti Venäjältä Suomeen sallittu.
Täydellinen tai osittainen kielto yksityiseen laskuun maahantuoda alkoholijuomia edellyttää siten vastaavaa muutosta viimemainittuun asetukseen. Muitten kieltolain johdosta muutettavain asetusten joukosta mainittakoon tässä ainoastaan tullisääntö 30p':ltä jouluk. 1887 sekä asetukset väkijuomista y. m. suoritettavan tullin korottamisesta v:lta 1906 ja paloviinan denaturoimisesta 20pltä helmik. 1893.
Erikoista huomiota ansaitsee kysymys siitä valtion tulojen vähennyksestä, joka on oleva seurauksena kieltolain toimeenpanosta. Valtiontilinpäätös osottaa, että juovutusjuomain valmistuksesta ja myynnistä v. 1913 kertyi valtiolle tuloja lähes 14 milj.mk., minkä lisäksi juovutusjuomaintullitulot ovat olleet varsin huomattavat. Näiden viimeksi mainittujen voidaan kuitenkin katsoa korvaantuvan toisten tullinalaisten kulutustavarain tuonnin lisääntymisellä.
Mutta muiden kieltolain toimeenpanon johdosta menetettyjen valtiontulojen korvaaminen toisilla tuloilla käynee ainakin osittain tarpeelliseksi, vaikkakin ajan mittaan kansan kasvava hyvinvointi ja sitä seuraava suurempi veronmaksukykyisyys sekä järjestyksenpidosta, vankeinhoidosta y. m. aiheutuvien menojen vähennys voi olla vastapainona alkoholiverojen menetyksen johdosta. Eduskunta on puolestaan nimenomaan edellyttänyt, että valtiopäiville aikanaan annetaan hallituksen esitys kieltolain valtion tuloissa aikaansaaman vajauksen peittämisestä. Kun nyt kuitenkin muuttuneet olot edellyttävät, että veroitusasiat koko laajuudessaan tulevat perinpohjaisen uudistuksen alaisiksi, on väkijuomaliikkeen lakkaamisesta aiheutuvain valtiontulojen vähennys tassi yhteydessä korvattavissa.
Suomen kieltolain noudattamisen valvominen on tietenkin varsin vaikea tehtävä, mutta on senaatti ryhtyvä asianmukaisiintoimiin yhtenäisen ja tehokkaan valvontatoimen järjestämiseksi. Kun lisäksi on kyseessä sellaisenlain noudattaminen, joka eduskunnassa on hyväksytty miltei yksimielisesti ja jota kansan valtava enemmistö hartaasti odottaa, ei liene epäilemistä, ettei kansa itsekin, kuten asetus edellyttää, kunnallisten viranomaisten ja yhteiskunnallisten järjestöjensä kautta pitäisi huolta sen noudattamisen valvomisesta.
Siihen nähden, mitä edelläon esitetty Suomen senaatti ehdottaa että Suomen eduskunnan 11 p. marrask. 1909 päättämä asetus alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista, myynnistä, kuljetuksesta ja varastossapidosta sekä samana päivänä päätetty asetus denaturoitujen alkoholipitoisten aineiden valmistuksesta, maahantuonnista ja myynnistä asianomaisesti vahvistetaan;että Suomen senaatti oikeutetaan ryhtymään kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joita näiden asetusten toimeenpano vaatii; sekä että Suomen eduskunnan edellämainitut anomukset 24 p:ltä toukok. 1911 ia 20 p:ltä maalisk. 1914 näin ollen saavat raueta.”
Lähde:
Uusi Päivä 31.5.1917
kieltolaki / Suomen senaatti / Venäjän väliaikainen hallitus ×
