Suomen Pankin pääkonttori toimi keväällä 1918 vajaan kolmen kuukauden ajan kansanvaltuuskunnan alaisuudessa. Siksi Vaasaan siirtyneet senaatti ja Suomen Pankki joutuivat kehittämään erilaisia hätäratkaisuja korvatakseen Pankin menetyksen. Samaan aikaan punainen Suomen Pankki painoi seteleitä, jotka julistettiin myöhemmin laittomiksi. Tästä johtunut maksuvälinekaaos kesti vuoteen 1922 asti, jolloin otettiin käyttöön uusi setelisarja.
Suomen Pankin pääkonttorin ja setelipainon miehitys tammikuussa 1918
Eduskunta oli valinnut toukokuussa 1917 Suomen Pankille uuden pankkivaltuuston, johon tuli sosialistinen enemmistö. Pankkivaltuuston puheenjohtajaksi tuli 35-vuotias filosofian tohtori Edvard Gylling.
Vallankumouksen alettua tammikuussa 1918 punaiset miehittivät Suomen Pankin pääkonttorin ja pankki suljettiin. Pankkivaltuuston sosialistinen enemmistö pyrki neuvottelemaan vanhan johtokunnan kanssa, joka ei suostunut yhteistyöhön. Helmikuun 1918 alussa punaiset nimittivät uuden johtokunnan ja pankki avattiin.
Pääkonttorin holvit murrettiin. Punaiset saivat haltuunsa käteistä pääkonttorista noin 160 miljoonaa markkaa ja valtaamistaan seitsemästä haarakonttoreista noin 10 miljoonaa markkaa. Myös setelipaino tuli punaisten haltuun.
Punaiset eivät kuitenkaan päässeet käsiksi pankin ulkomaisiin varoihin eivätkä myöskään kultavarantoon, joka oli siirretty Kuopioon ennen sodan alkua.
Suomen Pankin virkamiehet kieltäytyivät yhteistyöstä uuden johdon kanssa. Sen oli rekrytoitava paljon uusia virkailijoita. Pieni osa pankin ja setelipainon avustavista työntekijöistä kuitenkin jatkoi punaisen johdon alaisuudessa.
Punaisten hallinnon organisaatio
Punaisen Suomen hallituksena toimi kansanvaltuuskunta, jonka puheenjohtaja oli Kullervo Manner. Kansanvaltuuskuntaa valvomaan valittiin 40-jäseninen työväen pääneuvosto, joka toimi punaisten kansanedustuslaitoksena.
Kansanvaltuuskunta jakaantui osastoihin, jotka muistuttivat tehtäviltään nykyisiä ministeriöitä. Raha-asiain osastoa johti raha-asiainvaltuutettu Jalo Kohonen. Häntä avusti Edvard Gylling, joka myös jatkoi pankkivaltuuston puheenjohtajana.
Suomen Pankin punaiseen johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajana Anton Huotari ja muina jäseninä Einari Laaksovirta ja Mikko Virkki sekä ylimääräisenä Jukka Ekstedt.
Punaisen Suomen rahahuolto
Suomen Pankin valtauksen myötä pankin käteiskassat ja setelipaino joutuivat kansanvaltuuskunnan haltuun. Seteleitä valmistettiin lisäksi punaisten johdolla 77 miljoonaa markkaa.
Punaisten johtama Suomen Pankki antoi kansanvaltuuskunnalle suuria lainoja mm. punakaartin palkkoja varten. Se luototti myös tärkeitä tehtaita ja kuntia.
Punaisten alueella yksityiset pankit olivat yleensä kiinni. Tästä aiheutuneen käteisrahan puutteen helpottamiseksi kansalaisille annettiin lupa nostaa muissa pankeissa olevia talletuksiaan Suomen Pankista tietyin rajoituksin.
Käteisen tarpeen pienentämiseksi alettiin punakaartilaisten palkkoja maksaa osaksi valtiokonttorin maksukortteina. Tämä ei saavuttanut suosiota – korvaaviin maksuvälineisiin ei siis luotettu. Pian järjestelmää muutettiin siten, että perheellisille maksettiin palkat käteisellä ja perheettömille osin maksukortteina.
Pääkonttorin avaaminen ja valtaajien myöhemmät kohtalot
Saksalaiset joukot valloittivat Helsingin 13.4.1918. Kansanvaltuuskunta ja Suomen Pankin punainen johto pakenivat jo paria päivää ennen Viipuriin, pankin rahat mukanaan. Setelien painolaatat jäivät kiireessä setelipainoon.
Pankkivaltuuston myöhemmin laatiman kertomuksen mukaan valtaajat jättivät pääkonttorin varsin siistiin kuntoon. Holvit oli kuitenkin pääosin tyhjennetty. Helsingin valloituksen jälkeen vanha henkilökunta palasi pian töihin ja pankki avattiin yleisölle 22.4.1918.
Suomen Pankin nettomenetykset sisällissodasta 1918 olivat 116 miljoonaa markkaa. Ruplan pakkokurssin ja arvonalennusten tappiot 1914–1919 olivat paljon isommat eli 507,5 miljoonaa.
Pakkokurssilla tarkoitetaan Venäjän määräämää hallinnollista ruplan ja markan välistä valuuttakurssia. Ruplan arvo romahti 1914 kultakannasta luopumisen jälkeen. Muitten maitten valuuttakursseissa ruplan arvonlasku määräytyi markkinoilla, mutta Suomessa ruplalle määriteltiin hallinnollinen arvo. Se vaihteli ensimmäisen maailmansodan aikana jonkin verran, mutta oli kuitenkin selvästi korkeampi kuin muissa maissa.
Suomen Pankin taseen loppusumma oli 1917 lopussa noin 1,06 miljardia markkaa ja 1918 vuoden 1918 lopussa oli n. 1,77 miljardia markkaa. Sisällissodan aikaisen menetykset olivat siis karkeasti 10 prosenttia pankin taseen loppusummasta.
Hävityn sodan jälkeen monet punaisten johtohenkilöistä, myös Edvard Gylling, siirtyivät Venäjälle. Suuri osa Venäjälle siirtyneistä punaisista menehtyi 1930-luvulla Stalinin puhdistuksissa.
Toimet setelistön normalisoimiseksi sodan jälkeen
Sodan jälkeen setelien tuotanto oli käynnistettävä niin pikaisesti kuin mahdollista. Setelipainon johtaja Ernst Tilgmann ryhtyi jo huhtikuussa 1918 toimiin saadakseen osan punaisten painamista puolivalmiista seteleistä käyttöön. Niihin lisättiin tyyppimerkintä ”Litt. A”.
Punaisen hallinnon liikkeeseen laskemat setelit julistettiin mitättömiksi, mutta ne erosivat pätevistä vain sarjanumeron perusteella. Tilanne johti lukuisiin väärennöksiin, kun arvottomista seteleistä pyrittiin pääsemään eroon.
Väärennösten vuoksi kesäkuussa päätettiin uusia seteleiden värit. Kaikkiin uudenvärisiin seteleihin painettiin merkintä ”Sarja II”. Myös näitä uusia seteleitä väärennettiin. Vuoden 1918 aikana seteleitä muutettiin myös poistamalla Venäjän kaksoiskotka ja venäjänkielinen arvomerkintä setelien takasivulta.
Vuoden 1918 lopussa alkuperäisestä Saarisen 1909 setelisarjasta oli siis liikkeessä viisi eri versiota, joista neljä oli laillista ja yksi – punaisten painamat setelit – oli julistettu väärennökseksi. Väärennöksistä ja epäluottamuksesta rahaa kohtaan päästiin lopullisesti eroon vasta vuoden 1922 seteliuudistuksen myötä.
Vappu Ikonen
Lähteet:
Arkistolähteet ja julkaisemattomat lähteet:
Suomen Pankki 1918. Näyttely rahamuseossa 30.1.-30.9.2018. Käsikirjoitus Vappu Ikonen ja Juha Tarkka.
Kapinan ajan asiakirjoja. Suomen Pankin arkisto.
Antti Kuusterä: Punainen keskuspankki – Suomen Pankki kansanvaltuuskunnan alaisena. Esitelmä rahamuseossa 10.4.2018.
Pankkivaltuusmiesten pöytäkirjat 1917-1918. Suomen Pankin arkisto Suomen Pankin tila 1917-1918. Suomen Pankin arkisto
Julkaisut:
Antti Heinonen (2017) Sodan ja rauhan rahat. Suomen erikoinen setelihistoria 1917-1945.
Kertomus eduskunnan pankkivaliokunnalle Suomen Pankista 1918 vuoden kapinan aikana. Ernst Palmén ja K.J. Ståhlberg. 1918.
Antti Kuusterä – Juha Tarkka (2011) Parlamentin pankki. Suomen Pankki 200 vuotta II.
Suomen Pankin virkailijakunta 1811–1967 (1967) Matrikkeli. Helsinki. Suomen Pankki.
Suomen Pankin vuosikirja 1914–1920 (1921). Helsinki. Suomen Pankki.
