Suomesta näytti tulevan kuningaskunta syksyllä 1918

Eduskunta valitsi 9. lokakuuta 1918 Hessenin prinssin Friedrich Karlin Suomen kuninkaaksi. Vaalia edelsi kitkerä kamppailu hallitusmuodosta ja eduskunnan valtuuksista valita kuningas.

Sanomalehdet tiesivät kertoa 11.–12. syyskuuta Hessenin prinssin Friedrich Karlin suostuneen Suomen kuninkaaksi. Hän ei ollut Saksasta kuningasta etsineen, senaattori Onni Talaksen johtaman lähetystön pääehdokas. Suomalaiset toivoivat turhaan keisari Vilhelm II:n lupaavan poikansa Oskarin kuninkaaksi. Myös kaavailuissa esillä ollut ja asiasta innostunut Mecklenburgin herttua Adolf Friedrich kieltäytyi. Monia muitakin nimiä oli esiintyi pohdinnoissa.

Kuninkaanetsintää edelsi eduskunnassa käyty valtiomuotokamppailu, jossa monarkistisen hallitusmuodon kannattavat yrittivät saada ehdotuksensa julistetuksi kiireelliseksi eduskunnassa. Kun tämä ei onnistunut, he turvautuivat vuoden 1772 valtiosääntöön, jonka perusteella valtiopäiviä oli valittava hallitsijasuvun sammuessa uusi kuningas. Tämän nojalla eduskunta käynnisti kuninkaanvaalin valmistelun. Syynä kiireeseen oli eduskunnan kokoonpano, josta puuttuivat yhtä lukuun ottamatta tasavallan kannattajiksi tiedetyt sosiaalidemokraatit.

Valtiomuototaistelu oli kiivas. Kuningasvallan kannattajien mielestä tasavaltalaisten olisi ollut isänmaan edun nimissä pitänyt taipua monarkian kannalla. He katsoivat kuninkaan voivan asettua paremmin päivänpoliittisten kiistojen yläpuolelle kuin suomalaisten poliitikkojen keskuudesta valitun presidentin. Merkittävimpänä syynä kuningashankkeelle oli halu varmistaa Saksan suosiollinen suhtautuminen Suomea kohtaan.

Tasavaltalaiset arvostelivat kuninkaanvaaliin ryhtymistä. Maalaisliitto esitti vaatimuksen kansanäänestyksestä valtiomuotoasiassa. Santeri Alkio näki eduskunnan enemmistön tehneen valtiokaappauksen. Maalaisliittolainen Joensuussa ilmestynyt Korpi-Jaakko -lehti rinnasti jopa sosiaalidemokraattien vallankumousyritykseen ja joutui lyhyeksi aikaa julkaisukieltoon.

Friedrich Karlin nimi oli esillä kuningaspohdinnoissa heinäkuulta alkaen, vaikka julkisuudessa hänen nimeään ei mainittu. Ehdokkaan puolesta puhui se ennen kaikkea se, että hän oli keisari Vilhelmin lanko. Vilhelm lähetti Friedrich Karlille 28. elokuuta tiedon mahdollisuudesta päästä Suomen valtaistuimelle. Kuningasehdokas yllättyi, sillä hän kuuli asiasta ensimmäistä kertaa. Friedrich Karl tapasi pian keisarin, ja tämän jälkeen suomalaislähetystö pyysi häneltä virallista suostumusta kuninkaaksi valinnalle. Suostumuksensa Friedrich Karl antoi suostumuksensa 9. syyskuuta

Friedrich Karl tapasi valtionhoitaja P. E. Svinhufvudin 25. syyskuuta Tallinnassa. Hän sai myös suomen kielen opetusta. Eduskunta suoritti 9. lokakuuta 1918 kuninkaanvaalin. Se hyväksyi ensin suljetussa istunnossa äänin 64–41 vaalin toimittamisen. Itse vaali tapahtui myöhemmin illalla klo 9.30 yksimielisesti, mutta maalaisliiton eduskuntaryhmä ja 18 kansanedustajaa eri ryhmistä eivät osallistuneet kuninkaanvalintaan. Vaalin jälkeen puhemies Lauri Ingman ja useimmat edustajat nousivat seisomaan kuuntelemaan Ingmanin julistamaa päätöstä:

”Eduskunta on siis päättänyt valita Hessenin prinssin  Fredrik Kaarlen Suomen kuninkaaksi  hallitsemaan Suomen kuningaskuntaa sen  valtiosäännön ja lakien mukaan; päättänyt oikeuttaa  Hessenin prinssin Fredrik Kaarlen rintaperilliset hänen jälkeensä  astumaan Suomen kuningaskunnan  valtaistuimelle  siinä järjestyksessä ja  sillä tavoin, kun vastedes säädettävä vallanperimyslaki määrää, sekä valtuuttanut nykyisen puhemiesneuvoston  jäsenet määräämään, millä  tavoin nämä eduskunnan päätökset ovat saatettavat Hessenin prinssin Fredrik Kaarlen tietoon.”

Kuninkaanvaaliasiakirjassa Friedrich Karlin nimi on muodossa Fredrik Kaarle, mikä olisi ollut Suomen kuninkaan nimi. Usein esillä oleva nimi Väinö I on keksitty ilmeisesti 1920-luvulla huumorimielessä.

Friedrich Karl uskoi aluksi saavansa ympärysvaltojen hyväksynnän kuninkuudelleen. Saksan tappio oli kuitenkin jo näköpiirissä ja keisarikunnan johto neuvoi häntä viivyttelemään kuninkuuden vastaanottamista. Friedrich Karl totesikin lykkäävänsä vastaustaan, kun eduskunnan puhemiehen Lauri Ingmanin johtama lähetystö 4. marraskuuta ilmoitti hänelle virallisesti kuninkaanvaalin tuloksesta. Lopulta hän ilmoitti 14. joulukuuta 1918 päivätyssä kirjeessään luopuvansa hänelle tarjotusta kruunusta.

Linkkejä:

Eduskunnan täysistunnon pöytäkirja 9.10.1918. Pöytäkirja alkaa sivulta 93.

Kamppailu hallitusmuodosta 1918–1919 -tietopaketti. Eduskunnan kirjasto.

Suomen kuningaskuntahanke, Wikipedia.