Venäjän käyttö virkakielenä loppui, keisarivallan symbolit poistettiin

Anders Wireniuksen 16.3.–25.3.1917 johtama senaatti hoiti juoksevia asioita. Venäjän kielen käyttö senaatin pöytäkirjakielenä päättyi, ja senaatti päätöksellä pöytäkirjat ryhdyttiin 17. maaliskuuta laatimaan Uuden Suomettaren 22.3.1917 mukaan ”vanhaan tapaan” suomeksi tai ruotsiksi. Venäjä jäi pois käytöstä. Suomi oli tullut ruotsin rinnalle osittain vuonna 1901. Venäjä tuli käyttöön lokakuun alussa 1903 ja poistui marraskuun manifestin julkaisemisen jälkeen […]

Viaporista Suomenlinna

Viapori siirtyi Suomen valtiolle Senaatin antamalla asetuksella 17. huhtikuuta 1918. Venäläiset joukot olivat vain muutamaa päivää aikaisemmin poistuneet linnoitussaarilta. Toukokuun 12. päivänä 1918 Kustaanmiekkaan kohosi Suomen tasavallan leijonalippu. Seuraavana päivänä Viaporin nimi muuttui Senaatin asetuksella Suomenlinnaksi. Venäläinen sotilastukikohta Vuodesta 1808 Viapori oli ollut Venäjän keisarikunnan sotilastukikohta, eikä se ollut kuulunut Suomen suuriruhtinaskuntaan. Suomen sodan jälkeen […]

Uusi Suometar 2.11.1915

Kuljetuskaluston puute haittaa viljantuontia Venäjältä. Suomalaisen voin kysyntä Pietarissa kasvussa. Suurlakon 1905 aikaan Helsingissä liehui leijonalippu. Ensimmäisen maailmansodan elintarvikepulan ensimmäiset merkit vahvistuivat syksyllä 1915. Leipomoiden ja sokerileipomoiden omistajat kokoontuivat Pörssisaliin pohtimaan, miten uhkaava jauho- ja sokeripula olisi vältettävissä. Ainoa keino oli viljan- ja sokerintuonti Venäjältä, jossa elintarvikkeita oli riittävästi, mutta kuljetuskalustoa oli käytössä liian vähän. […]

Juhani Aho liikuttui Leijonalipun hulmunnasta Suomenlinnaksi muutetussa Viaporissa

Juhani Aho kirjasi Suomenlinnan vertauskuvallisen vallanvaihdon tarkasti ja tunteikkaasti päiväkirjaansa. Karhumainen valtionhoitaja P. E. Svinhufvud oli Ahon mielestä oikea mies julistamaan Viaporin suomalaiseksi ja julkistamaan uuden suomenkielisen nimen. Monet ruotsinkieliset esittivät valtionhoitajalle suorasukaisen vastalauseensa, mikä sai Ahon valittelemaan valtionjohdon vähäistä arvovaltaa. Kirjailijan päiväkirjamerkinnät sisällissodan ajalta ilmestyivät toimitettuina 1919. ”Oli ihanin päivä, mitä ajatella voi, entinen […]