Ensimmäinen maailmansota muutti tulonjakoa Suomessa. Inflaatio laukkasi, mutta ei kiihtynyt hypervauhtiin. Vuonna 1919 Suomi muodosti Venäjän imperiumissa käytännössä oman kansantaloutensa. Suomella ja Venäjällä oli tulliraja, ja Venäjän hallitus rajoitti suomalaistuotteiden pääsyä Venäjän markkinoille määräämällä niille tulleja. Suomen hallituksena toiminut senaatti oli 1880-luvulta lähtien suosinut kauppayhteyksien solmimista Länsi-Eurooppaan. Yli kaksi kolmannesta Suomen tuonnista ja viennistä suuntautui […]
”Suomen porvariston pääpuolueet valitsijain edessä”. Porvarilehtien valittaman työvoiman puute maataloudessa. Asuntokurjuus Helsingissä. Lihanhankinnasta sotilaille. Lohjan työväenyhdistyksen naisosasto kymmenvuotias. Paperipula pahenee Venäjällä. Työmies 15.7.1916, koko lehti Työmiehen ”Ville” (Otto Ville Kuusinen) ruoti vaalitulosta eri puolueiden äänimäärien kehityksen perusteella. Hän laski Suomalaisen puolueen menettäneen 103 000 ja Nuorsuomalaisen puolueen 23 000 ääntä vuoteen 1907 verrattuna. Ruotsalainen kansanpuolue sai 1916 […]
Huittisissa paikkakunnan ilmapiirin ja talouselämän kannalta keskeisin ryhmä olivat talolliset, josta torpparit ja maataloustöitä tehneet olivat riippuvaisia. Paikalliseen eliittiin kuuluivat lisäksi virkamiehet. Vähävaraisesta väestöstä omat ryhmänsä muodostivat torpparit ja erityisesti käsityöläiset, joiden tulotaso oli työväestöä korkeampi, mutta selvästi alhaisempi kuin vauraimmilla huittislaisilla. Oman kokonaisuutensa muodosti Äetsänjoen varrelle noussut tehdastaajama, jossa vastapuolina olivat tehtaanjohto ja työväki. […]
Huittinen keskiosa oli Suomen itsenäistymisen kynnyksellä vanhaa ja vaurasta maanviljelysseutua. Pitäjässä oli 1900-luvun alussa 9 415 asukasta. Maataloudesta sai vuonna 1901 elantonsa 80,3 prosenttia väestöstä. Teollisuuden osuus oli 14,9, kaupan ja liikenteen 1,9, julkisten virkojen 1,6 ja muiden ammattien 1,3 prosenttia. Maataloudesta elantonsa saaneesta väestöstä 20 prosenttia oli maanomistajia, 31 prosenttia lampuoteja tai torppareita, 16 prosenttia […]
G. A. Serlachius Oy tehosti maanhankintaansa Mäntässä 1900-luvun alussa. Päämääränä oli ostaa kaikki Mäntän seuduntalot hankinta yhtiölle. Vuosina 1907–1909 yhtiö hankki 19 metsätilaa Keuruun, Multian ja Kuoreveden pitäjissä. Merkittävin maanhankintakausi osui vuosiin 1916–1917, jolloin se sijoitti Venäjän paperimarkkinoilla saatuja voittoja 140 tilan ostoon pääasiassa Keuruulla, Multialla, Pihlajavedellä, Vilppulassa, Ähtärissä ja Virroilla. Useimmista kaupoista ratkaisun teki […]
Pientilalliset haluttiin nähdä päätoimisina viljelijöinä, joiden tilan peltoala riitti takaaman elatuksen yhdelle perheelle ilman mainittavia sivutuloja. Käytännössä useimmat pienviljelijät olivat erittäin riippuvaisia sivutuloista. Ilkka Alanen (1991) on jakanut pienviljelijät kolmeen kategoriaan, jotka kuvaavat erilaisten pienviljelijöiden asemaa: Pääomavaltaistuneet perheviljelmät integroituivat täysin maatalouden tavaramarkkinoihin ja hallitsivat jotakin tuotannonalaa, kuten lypsykarjataloutta. Puoliproletaarit olivat riippuvaisia palkkatyöstä. Tämä oli suurin […]
Maannälkä ja itsenäistymisvaiheissa kärsitty todellinen nälkä määrittivät pitkälti yhteiskuntapolitiikkaa 1920–1930-luvuilla. Pientilallisten määrä kasvoi torpparivapautuksen lisäksi asutustoiminnan ja tilojen jakamisen seurauksena. Suomen maatalous muuttui yhä pientilavaltaisemmaksi. Maaseutuväestön osuus Suomen väestöstä oli itsenäisyyden alussa noin 85 prosenttia. Vaikka maalaisten osuus pieneni vähitellen, niin heitä oli 1940 vielä noin 73 prosenttia suomalaisista. Maaseudulla oli torpparivapautuksen toteuduttuakin paljon väestöä, […]
Heinäseiväs tuli käyttöön luonnonnurmea karkeamman ja pidemmän kylvöheinän viljelyn yleistyessä 1800-luvun lopussa. Luonnonheinä oli totuttu kuivaamaan niitettynä maanpinnassa. Paksua heinänluokoa oli vaikea kuivata maassa etenkin, jos korjuuaika oli sateinen. Uusi Ruotsista omaksuttu kuivaustapa paransi myös oleellista heinänlaatua. Maatalousoppaissa seiväs esitellään ensimmäisen kerran vuonna 1881. Heinien seivästys yleistyi ensin maan vauraimpiin osiin kuuluneessa Lounais-Suomessa, josta sen […]
Suuriksi nälkävuosiksi sanotut vuodet 1867–1868 olivat suuria kuolonvuosia. Korkean kuolleisuuden ajanjakso alkoi jo vuonna 1866. Suomen 1,8 miljoonasta asukkaasta kuoli vuosina 1866–1868 yli 270 000. Vuonna 1868 menehtyi 140 000 suomalaista. Suomen väestönkasvu kääntyi suurin nälkävuosina ainoan kerran 1800-luvulla laskuun. Aliravitsemus altisti ihmiset kulkutaudeille, jotka levisivät ihmisten lähdettyä etsimään ruokaa ja toimeentuloa. Pitkin 1860-lukua oli […]
Maaseudun maanomistus sai perusmuotonsa 1700-luvun loppupuolelta lähtien toimitetussa isossajaossa, jonka tavoitteena oli koota talojen maat yhtenäisiksi tiluskappaleiksi. Myös metsämaat jaettiin, ja osa metsistä päätyi harvaanasutuilla alueilla liikamaana valtiolle. Isonjaon jälkeen valtionmaille perustettiin uusia tiloja ja torppia, minkä vuoksi maaseudun maata omistamattoman väestönosan metsänkäyttömahdollisuudet huononivat. Isonjaon tarkoituksena oli korvata lukuisista maapalasista koostunut maanomistus yhtenäisemmillä tiluksilla. Talonpoikainen […]
