Juhannus 1917 – pulasta huolimatta ”laulakaa, naurakaa, käykää karkeloon!”

Juhannusjuhlat saivat yksin Helsingissä kymmeniä tuhansia ihmisiä liikkeelle. Juhannusviinoja ei ollut laillisesti saatavissa, mikä rauhoitti menoa juhlapaikoilla.

Työmies käsitteli juhannuksen tunnelmia otsikolla ”Valon juhlana”. Tunnelma oli toinen kuin vuosi aikaisemmin, sillä ”valtaisa ukkossää oli poistanut itäisen ilman, poistanut täältäkin pahimman painostuksen”.

Vallankumouksen saavutuksia oli syytä juhlia. Juhannus kutsuu kansaa: ”Tulkaa kevätkentille juhlimaan, laulakaa, naurakaa, käykää karkeloon!”. Juhlaa varjosti kuitenkin edelleen jatkuva suursota.

”Valtoinaan emme kuitenkaan voi antautua hetken ilolle, niin tervetullut ja kaivattu kuin onkin. Hauskasti loimuavien, viattomien juhannustuliemme ääressä muistamme Euroopan verikentillä paraikaa roihuavan maailmanpalon.

Juhlasävelien soidessa ikäänkuin kaukana kuulisimme ärjyvän taistelutannerten valtiaan, neljänkymmenenkahden sentin ämyrin,  joka ehkä tälläkin hetkellä tuhoa tuottamana julistaa ihmisen, luonnon herran ’majesteettia’.”

Suomessa työläisten ahdinkoa lisäsivät kotimaiset kapitalistit. Raatajat olivat kuitenkin juhlansa ansainneet, ja he olivat tottuneet siihen, että onneen sekoittui katkeruutta.

”Työn kansa! Elämän kivikkopolkujen kulkijat! On koittanut pieni lepohetki paahtisen matkan varrella. käykäämme käsi kädessä sitä juhlimaan. Taapäin katsahtaessamme näemme tuolla tiellä versovan viha- ja verikylvöstä kasvaneita voitonkukkia. Uudet voimaperäiset silmut 0vat juuri puhkeamassa. Kevätkentille paistaa aurinko. On juhannus, valon ja vapauden juhla.”

Sokeria vasta juhannuksen jälkeen

Työmies kertoi, että senaatin päätöksellä sokerinjako vähittäismyyntiin alkaisi 28. kesäkuuta. Lehden mielestä jakoa olisi pitänyt aikaistaa.

”Sadat työläisperheet, joilta oli ollut jo pitemmän aikaa sokeri lopussa, ovat odottaneet, että sen pienen annoksen olisi saanut jo ennen Juhannusta. Nyt tuleekin tieto, että sokeria jaettaneen vasta ensi viikon lopulla. Tämä on ikävä tieto.”

Vielä huolestuttavampana Työmies piti sitä, että kesäkuun sokerinjaossa oli tarkoitus hoitaa myös heinäkuun annokset. Lisää oli luvassa aikaisintaan elokuussa. Niukka sokerinsaanti pahensi työläisperheiden kokemaa pulaa entisestään.

Juhannuksenviettoa raittiissa Suomessa

Työmiehen pakinoitsija ”Nestori” hahmotteli aikaa, jolloin juhannusviinat olivat kaukainen muisto. Venäjän väliaikainen hallitus oli vahvistanut kieltolain, ja alkoholin myynti oli jo sitä ennen kielletty sota-ajan poikkeusmääräyksillä.

”Muisto menneeltä ajalta, joka, jos kieltolaki seisoo, kuten senaatin päätös, ei koskaan palaja, tämä muisto tuntuu monelta nyt ja juuri nyt Juhannusaattona joltakin sellaiselta, että sitä on mahdoton sanoin kuvata.”

Nestori kuvitteli aikaa 50 vuoden päästä Seurasaaren ulkonäyttämöllä, jolla esitettäisiin juhannuksenviettoa Suomessa ennen vuoden 1917 suuria vallankumouksia.

”Näyttämölle on kulissien avulla rakennettu saaren rantama, jossa nuotio loimuaa. Sen ympärillä lojuu 5 miestä, jotka vuoron perään hyväilevät nelinurkkaista pulloa, joka sisältää Vantaan vettä, mutta, jonka kylkeen on tekstattu etiketti, josta luetaan Savon Pöytäviinaa. Joku näyttelijöistä ei ole välittävinään koko kirkkaasta nesteestä ja sen vuoksi pyllistelee tämän tästä pienempiä pulloja, joita on viisirivisessä korissa 25 kpl. Pullon etiketiltä, kun teatterikiikarilla katsoo, eroittaa juuri ja juuri nimen Sinebrychoff.

Sitten rupeaa neljä miestä istumaan toisiaan vastaan ja yksi vetää taskustaan pakan puna- ja mustaruutuisia osittain kuvitettuja kartonginpalasia, joita aletaan lyödä töillensä nokan alla. Selitysvihkosesta, joka yleisöllä on kädessä, luetaan: Kontra.

Ja se viides mies ottaa katajapuskan takaa ’kaksirivisen’ ja alkaa hyväntuulisen näköisenä lakki takaraivolla päästää siitä hirveitä ääniä, laulaen samalla:

’Jos tahdot elämästä nauttia niin juo! Juo ja laula ja juo ja laula ja juo ja laula ja juo.’

Kuvaelma loppuu yleiseen käsikähmään, jossa käsien apuna näyttelemät melkoista osaa nuotiolta käsiin temmatut nokiset halot.”

Juhlakentän laidalle pystytetyssä teltassa voi käydä 50 pennillä ihmettelemässä viinatehtaan tislaattorina» ennen suurta maailmansotaa ja Venäjän vallankumousta työskennellyttä miestä. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran stipendiaatti on löytänyt hänet Kuopiosta, jossa pappa oli viettänyt vanhuutensa päiviä ”Yhteiskunnan kodissa köyhille”.

Juhannusjuhlia

Työväenjärjestöt järjestivät runsaasti juhannusjuhlia. Uudenmaan järjestäytynyt työläisnuoriso kokoontui aatoksi ja juhannuspäiväksi Lohjankylälle. Helsingistä lähti juna Hyvinkäälle aattona klo 3.15 Hyvinkäälle, josta oli järjestetty ylimääräinen juna Lohjalle.

Seurasaaressa vietti kesäjuhlaa Helsingin Työväen Näyttämö. Metallityöväen ammattiosasto no. 2 järjesti veneretken retken Turholmaan, jonne suuntasivat myös liikeapulaiset. Koittolaiset viettävät juhlaansa Lammassaaressa.

Uuden Suomettaren Matti muisteli aikoja, jolloin juhannuksen alla Helsingissä tungeksi juhannusviinojen ostajia. Kesällä 1917 jonot olivat kadonneet viinakauppojen edustalta.

”Eivätkä kilvan nautittujen juhannusviinain vaikutukset maaseuduilla ja kaupunkien ympäristössä olleet sitä kauniimpia. Niin että häviö tällä alalla on kai luettava voitoksi.”

Menetys oli sen sijaan juhannuksena yleisen huvimatkojen katoaminen. Helsingin satamista ei lähtenyt juhannuksena 1917 entiseen tapaan aluksia, jotka olivat ”täynnä iloista kansaa, joka laulaen ja soitellen liiti laineiden ylitse”.

”Olli” toivotti hauskaa juhannusta kaikille!

Uuden Päivän pakinoitsija Olli käsitteli 22.6.1917 juhannustunnelmaa, joka oli hänen mielestään parhaimmillaan saunassa. Viheliäiselle arki-ihmiselle se merkitsi runollisuuden ja inhimillisen onnen huippua. Löyly ja vihtojen läiske sulattivat mielen. Silloin saattoi ajatella myönteisesti pahimmasta vihamiehestäkin.

”Niin, hauskaa juhannusta porvarit ja sosialistit. Hauskaa juhannusta Boldt parka. Hauskaa juhannusta teille, Jotka puoliläkähtyneinä riiputte, likistytte, paistutte rautatievaunuissa matkalla maalle.

Hauskaa juhannusta teille, jotka riippumattoinenne, kahvipannuinenne, koreinenne, lastenvaunuinenne, maitopulloinenne, priimuskeittiöinenne y.m. menne tuhansissa laumoissa Helsingin lähisaarilla kuvittelette nauttivanne kesäelämän suloa.

Hauskaa juhannusta teille, jotka yksinäisissä kamareissanne avoimen ikkunan kautta annatte surunvoittoisten ajatustenne lentää vehreyden ja valon maille.

Hauskaa juhannusta teille, jotka olette siellä, missä käki kukkuu 8 puussa ja etäisen hanurinsävelet vierivät yli autereisen järven pinnan.

Hauskaa juhannusta Uuden Päivän lukijat ja ystävät. Tulkoon pian se kesä, jolloin vapaan Suomen juhannustulet kukkuloilla loimuavat. Silloin vasta juhannus on oikea juhannus.”

Viinattomuus rauhoitti juhannusta

Junat olivat juhannuksen alla täpösen täynnä maalle matkustanutta väkeä. Helsingin lähisaarille kokoontui juhannuksenjuhlijoita. Seurasaaressa oli koolla jopa 35 000 ihmistä ja Korkeasaaressa arviolta 8 000 henkeä. Sää viileni helteisestä ja aattoiltana satoi hiukan.

Juhannuksenvietto Helsingissä ei poikennut Uuden Suomettaren (25.6.1917) mukaan suuresti aikaisemmista vuosista. lukuun ottamatta sitä, että ”viinattomuus luonnollisesti löi leimansa ihmiskunnan esiintymiseen”. Miliisin mukaan aihetta muistutuksiin oli vain niissä ”45:ssä epäilyttävästä liikaa monta prosenttia tuoksuavassa tapauksessa”.

Työmiehen mukaan eri saariin ja muualle luonnon helmaan oli kerääntynyt kymmeniä tuhansia ihmisiä. Tästä huolimatta järjestys säilyi tavallista juhannusta parempana. Juopuneitakin oli, mutta he eivät häirinneet pahasti yleistä rauhaa ja järjestystä.

”Juhannuskokkoja, joita pariin vuoteen ei ole näkynyt ensinkään, oli taasen siellä täällä meren rannoilla ja mäenkukkuloilla.

Seurasaaressa oli näinä kahtena päivänä väenpaljous suurin. Aattoiltana oli jo väkeä niin paljon kuin saarelle ’mahtui’, ja samallainen vierasten tulva oli saarella eilenkin. Työväen Näyttämön ulkoilmajuhlissa oli aattona ja eilen myöhään runsaasti väkeä. Ohjelma oli juhlissa huomattava. M. m. Viaporin kapinan johtaja, kapteeni Cyon (Sergei Tsion -JK) puhui eilen.”

Siveettömiä kortteja myynnissä

Juhannuksen aikaan oli liikkeellä monenlaista väkeä. Aattona muuan 16-vuotias venäläispoika kauppasi Siltasaarenkadulla siveettömiä (pornografisia) postikortteja, joita hän Työmiehen mukaan näytti ja tarjosi ohikulkeville naisille.

Kun paikalle tullut etsivä aikoi pidättää pojan, niin tämä tempasi puukkonsa ja uhkasi sillä etsivää. Paikalle kerääntyi paljon väkeä. Heistä suurin osa oli venäläisiä sotilaita, jotka estivät pojan pidätyksen.