Suomessa 1918 käydyn sodan nimestä on kiistelty koko itsenäisyyden ajan. 1990-luvulta alkaen sisällissodasta on tullut käytetyin termi, mutta muillakin nimityksillä on perusteensa.
Viralliseksi nimitykseksi vakiintui Suomen itsenäisyyden alkuvuosina sodan voittaneen valkoisen puolen käyttämät vapaussota. Sosiaalidemokraateille luontevimpia nimiä olivat kansalaissota ja veljessota sekä tarvittaessa kapina. Kommunistit puhuivat luokkasodasta ja vallankumouksesta.
Kansalaissota-termi saavutti laajempaa 1960-luvulta lähtien, kun voittaneen valkoisen puolen vapaussota-nimitys joutui haastetuksi tutkimuksen näkökulmasta ja yhteiskunnallisen ilmapiirin muuttumisen vuoksi. Samalla yleistyi yhdysnimi vapaussota–kansalaissota.
Tutkimuksellisesti keskusteluun vaikuttivat laaja punaisen Suomen historiahanke ja sen vastapainoksi perustettu Suomen itsenäistymisvaiheita molemmista näkökulmista, mutta enemmän valkoisen puolen lähtökohdista käsitellyt teossarja Itsenäistymisen vuodet 1917–1920. Vapaussota-sana palasi keskusteluun 1980-luvun lopulta alkaen osittain osana Neuvostoliiton romahtamiseen liittynyttä uusnationalismia.
Historiallinen aikakauskirja käsitteli vuoden 1918 alkupuolella käydyn sodan nimiä numerossaan 2/1993. Kansalaissota-nimen käyttöä perusteli Seppo Väisänen. Jari Ehrnrooth tarkasteli kapina-sanaa. Pertti Haapala kirjoitti sodasta luokkasotana. Heikki Ylikangas puolusti hiljattain esille tuomaansa nimitystä sisällissota. Risto Alapuro tarkasteli tapahtumasarjaa vallankumouksena. Vapaussota-sanan oikeutusta tarkasteli Ohto Manninen. Pertti Haapala kokosi teemat pääkirjoituksessaan:
”Artikkelit osoittavat, että vuoden 1918 sodasta voidaan perustellusti esittää erilaisia näkökantoja. Ihmisillä on oikeus korostaa omien arvojensa mukaisia tulkintoja, koska historialla on käyttöä vain nykypäivän ja huomisen kannalta. Suomalainen tapa käsittää sota pääsääntöisesti vapaus- tai kansalaissodaksi juontaa tapahtumissa mukana olleiden käsityksistä ja motiiveista. Koska sodassa oli kaksi suomalaista osapuolta, on vain luonnollista, että muisto ja tulkinta jakautuivat kahtia.
Toinen asia on, että vuosien saatossa aikalaiskokemuksia on kääritty yhä hienompaan paperiin. Tarkoituksenmukaisuus – tässä tapauksessa poliittinen tarkoituksenmukaisuus – on alkanut peittää tapahtumien kokonaisuutta ja on lähestytty historianväärennöksen rajaa. Tässä tilanteessa tarvitaan historiantutkijoita, jotka – toivottavasti – ammattitaidollaan kykenevät näkemään ideologisten kerrosten läpi. Heidän tehtävänsä on tehdä kaikki selitykset ymmärrettäviksi, mutta myös arvioida niiden perustelujen kestävyyttä.”
Kaikki Historiallisessa Aikakauskirjassa käsitellyt nimitykset olivat esillä jo 1917–1918. Kansa käytti nimityksiä punakapina ja kapinakevät. Erityisen puolueetonta nimitystä on etsitty käyttämällä nimiä Suomen sota 1918, vuoden 1918 tapahtumat tai kevään 1918 tapahtumat. Myös nimiä itsenäisyyssota ja murrossota on ehdotettu.
Linkki: