Juhannusta varjostivat kesällä 1918 sisällissodan tuoreet muistot, elintarvikepula ja suuret vankileirit. Poikkeusoloissakin vietettiin keskikesän juhlaa.
Helsingistä lähti paljon väkeä maaseudulle juhannuksen viettoon. Ne kaupunkiin jääneet helsinkiläiset, joilla oli varaa, tekivät ostoksia Kauppatorilta. Nimimerkki P. P. kuvasi aatonaaton tunnelmia Helsingin Sanomissa 23.6.1918.
”Juhannusilta on siis tänään! Ei ollut eilinen aatonaatto lupaava niille monille, joita junilla ja laivoilla lähtivät pääkaupungista maalle suven juhlaa viettämään. Satoi pitkin päivää tuon tuostakin ja taivas oli paksussa harmaassa pilvessä. Mutta ilomielin sentään lähdettiin tavallista pidempää Iomaa viettämään.
Myöskin kaupunkiin jäävät valmistautuivat Jussin päivän aaton juhlalliseen viettoon. Torilta koettivat emännät jo anivarhaisesta aamusta alkaen varustaa kotejaan; eihän siellä suurta valitsemisen varaa ollut, mutta aina sentään sattui – joskin kalliilla hinnalla – jotakin irti saamaan. Jos ei muuta saanut, niin saipa ainakin vähän kukkia pöydälleen – syreenejä, valkeita tahi sinipunervia – ja nurkkaansa vastantuoksuisen nuoren koivun, joita kuormittain eilen kaupungilla kaupattiin.”
”Ei ilo ilolle tunnu”
Uuden Suomettaren pääkirjoitus 23.6.1918 maalaili luonnon ja elämän riemuhetken lyöneen jälleen. Lehti kuvaili pohjoisten kansojen juhlineen ikivanhoista ajoista lähtien vuoden valoisinta aikaa. Vuonna 1918 lisänä oli kauan uneksitun vapauden sarastus. Silti juhlatunnelmaa ei ollut.
”Mutta siitä huolimatta ei ilo ilolle tunnu, riemu riemulle remahda. Kansalaisten mielet ovat painostuksissa ja kesäinen juhlatunnelma käy väkiselläkin surunsekaiseksi. Eivät ole vuodentulon toiveet sellaiset, että se, mikäli kasvullisuuden tähänastisesta edistyksestä voi päättää, olisivat omiansa nälkää kärsivän kansan mieltä keventämään.”
Myös maailmansota jatkui ja sen seuraukset yltäneet syrjäiseen Suomeen. Suomalaiset olivat joutuneet kestämään kansalaissodan kauheat tapaukset ja rikokset.
”Kymmenillä tuhansilla harhaan johdetuilla kansalaisillamme on olopaikkansa kesän riemujuhlana vankileireissä. Nälkä, puute ja kurjuus on vieraana tuhansissa Suomen kodeissa ja synkkä katkeruus asuu epälukuisten kansalaisten sydämissä. Eivätkä ole omiansa huolta poistamaan myöskään maailman yleiset asiat. Suomen kansalla olisi inhimillisesti nähden vapaan tulevaisuuden edellytykset käsissään, mutta niiden toteuttamisen tiellä on keskinäinen erimielisyys.”
”Yhteinen suru”
Alkuvuodesta käydystä sodasta ja vankileireistä kirjoitti myös Wiipuri-lehti 23.6.1918. Lehden mukaan Suomessa ”on surullinen juhannus”.
”Tuhansissa ja taas tuhansissa kodeissa vuodatetaan huolen ja puutteen katkeria kyyneleitä sen tähden, että kymmenet tuhannet omaistensa huoltajat viruvat vankileireissä, kärsien puutetta ja monta muuta surkeutta.
Surun syyt omat erilaiset. Mutta se ei vähimmässäkään määrässä voi muuttaa sitä tosiasiaa, että itse suru on yhteinen kaikilla, niin punaisilla kuin valkoisillakin.”
Lehden mielestä ”puolueettoman historian” on aikanaan myönnettävä, että Suomen kansa oli ajanut huonosti itsenäisyysasiaa. Kehitys johti kevättalven surkeuksiin. Juhannuskokkojen ääressä saattoi silti lohduttautua ”vanhalla totuudella, että kansa kyllä elää, jos se ansaitsee elää”.
Juhannuksenviettoa eri puolilla Suomea
Raitiotieliikenne loppui Helsingissä illansuussa viideltä ja alkoi uudelleen klo 11 aamupäivällä. Höyrylaiva J. L. Runeberg lähti juhannuspäivänä huvimatkalle Helsingistä Porvooseen. Ilmoituksen mukaan laiva poikkesi ”välillä oleviin siltoihin”.
Saksalainen rintamateatteri oli vierailulla Helsingissä. Teatteri esiintyi juhannusviikolla Kansallisteatterissa. Juhannusaattona ohjelmassa oli Sudermannin 4-näytöksinen näytelmä ”Johannisfeuer” (Juhannustulilla).
Iisalmen maalaiskunnassa järjestettiin useita juhannusjuhlia. Salahmilla Sonkajärven raittiusyhdistyksen kesäjuhlassa juhannusaattona oli ohjelmassa muun muassa naisten sadan metrin juoksu ja miesten 2000 metriä. Kahvitarjoilua varten oli varattava omat sokerit mukaan. Salahmilaiset järjestivät ”kenttäkemut”, joilla kerättiin varoja tientekoon. Tarjolla oli mokkakahvia sokerin sekä leivoksien kera.
Kuuma valtiomuotokysymys oli esillä muun muassa Naantalissa, jossa puhui monarkian voimakas kannattaja Ernst Nevanlinna. Kuningas oli Nevanlinnan mielestä vastavoima puoluevallalle, jota tasavalta merkitsisi.
Kuva: Pilalehti Ampiaisen kansikuva avaa yhden näkökulman juhannuksen vietosta 1918. Monet miehet kantoivat edelleen valkoisen armeijan univormuja. Suomessa oli runsaasti myös saksalaista sotaväkeä.
