Suomella oli oma raha jo ennen itsenäistymistä

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen itsenäistyneet kansallisvaltiot ottivat käyttöön oman rahayksikön. Suomella raha oli ollut olemassa vuodesta 1860 lähtien.

Suomessa oli käytetty maksuvälineinä Venäjän ruplia ja Ruotsin riikintaalareita (riksejä) vuoteen 1840. saakka. Tämän jälkeen ruplasta tuli ennen markan käyttöönottoa ainoa maksuväline. Suomi anoi lupaa Aleksanteri II:lta ottaa käyttöön oman rahan ja sai sen 4. huhtikuuta 1860 senaatin anomuksesta. Aloitteen teki senaattori Fabian Langenskiöld. Markan aseman vakiinnuttamisen vei loppuun hänen seuraajansa J. V. Snellman.

Markasta tuli ainoa maksuväline Suomessa vuonna 1865, kun suuriruhtinaskunta siirtyi hopeakantaan. Oman valuutan luomista helpotti oma keskuspankki, joka oli toiminut osana Suomen hallintoa vuodesta 1811. Suomen Pankin setelipaino aloitti toimintansa vuonna 1885.

Kaikkialla muualla Venäjän imperiumissa oli käytössä rupla, mikä korosti Suomen erityisasemaa imperiumissa. Ensimmäisen maailmansodan aikana rupla heikkeni entisestään suhteessaan markkaan, jolloin Venäjä määräsi valuutoille kiinteän vaihtokurssin.

Markka oli Venäjän ruplaan verrattuna vahva valuutta Venäjän vallan loppuvuosina. Markka irtautui ruplasidoksestaan liittymällä hopeakantaan (1865) ja kultakantaan (1878). Tätä ennen kultakantaan olivat siirtyneet Saksa (1871), Tanska ja Ruotsi (1873) ja Norja (1875). Venäjä otti kultakannan käyttöön 1897.

Suomi joutui irtautumaan 1915 kultakannasta, joka otettiin käyttöön uudelleen 1925. Tuolloin markan arvoksi määriteltiin 13 prosenttia ensimmäistä maailmansotaa edeltäneestä. Kytkentä oli purettava uudelleen 1931.

Suomen markan arvo laski rajusti ensimmäisen maailmansodan aikana, mutta vakaantui itsenäisyyden alkuvuosina. Toisen maailmansodan aikana inflaatio nopeutui ja sodan päätyttyä hallitus toteutti setelinleikkauksen, jossa 500, 1 000 ja 5 000 markan setelit leikattiin kahtia. Nimellisarvo puolittui ja toinen puoli muuttui valtiolle annetuksi, vuonna 1949 takaisinmaksetuksi pakkolainaksi.

Inflaation jatkui 1950-luvulla ja 1960-luvun alussa. Vuoden 1963 alussa toteutetussa rahauudistuksessa sadasta vanhasta uudesta markasta tuli yksi markka. Markka oli Suomen rahayksikkö vuoteen 2002, jolloin otettiin käyttöön Euroopan unionin yhteisvaluutta euro. Vuonna 1999 kiinnitetyllä kurssilla yksi euro vastasi 5,94573 markkaa.

Kirjallisuutta:

Kuusterä Antti, Markan matkassa Suomen rahajärjestelmän historiaa 1840–1997. Kansantaloudellinen aikakauskirja 2/1997

Linkkejä:

Historiallisia suomalaisia seteleitä.

Lyhytfilmi 100-vuotiaasta Suomen markasta (1960).

Autio Jaakko, Valuuttakurssit Suomessa 1864-1991 Katsaus· ja tilastosarjat. Suomen Oankin keskustelutaloiteita 1/1992. 

Autio Jaakko. Lama ja raha Suomen luopuminen kultakannasta vuonna 1931. SUOMEN PANKIN KESKUSTELUALOITTEITA 30/92

Oulun numismaattisen kerhon kokoama yleisesitys Suomen setelijärjestelmän historiasta.

Helena Reponen. Voi tuhannen tuhatta riihikuivaa… Setelinleikkaus Suomessa vuodenvaihteessa 1945–1946. Pro gradu, Jyväskylän yliopisto.