Osuustoiminta antoi kansalaisten yhteistyölle käytännönläheisiä muotoja ja opetti kansanvallan alkeita.
Osuustoimintaliikkeen eri haarojen tavoitteena oli 1890-luvulta alkaen muodostaa kansalaisten pienten pääomien avulla vastapaino yksityistä voittoa tavoittelevalle jalostus-, liike- ja pankkitoiminnalle. Osuustoiminta kasvoi nopeasti itsenäiseksi toimijaksi, jonka kasvua tukivat yhteydet muihin kansanliikkeisiin. Aatteelliset ja taloudelliset lähtökohdat limittyivät etenkin osuustoiminnan alkuvaiheissa. Uuden yritysmuodon kasvua tuki kansanopistojen toiminnan laajentuminen.
Osuuskuntien perustamista helpotti oleellisesti vuonna 1901 voimaantullut osuustoimintalaki, joka teki mahdolliseksi taloudellisen yhteistoiminnan ilman suurta henkilökohtaista riskiä. Osuuskunnan jäseneksi saattoi liittyä maksamalla pienen osuuspääoman. Osuuskuntien kokouksissa jokaisella jäsenellä on sukupuoleen katsomatta käytössään yksi ääni.
Osaltaan osuustoimintaliikkeelle antoi vauhtia 1900-luvun alun yhteiskunnallinen tilanne ja siitä nousseet tarpeet. Suomalaisen osuustoimintaliikkeen alkuvuosikymmenten voimahahmon Hannes Gebhardin teos Maanviljelijöiden yhteistoiminnasta ulkomailla ilmestyi 1899. Gebhardille oli Irlannissa selvinnyt, että nimenomaan osuustoiminta on tehokkain tapa vastustaa venäläistämistä. Reaktio venäläistämiseen ei riitä yksin selittämään osuustoimintaliikkeen syntyä, mutta auttaa ymmärtämään liikkeen alkuvaiheen nopeaa kasvua. Osuustoiminnan aatteellisena taustajärjestönä toimi Gebhardin johtama Pellervo-Seura.[i]
Osuustoiminnalle loivat pohjaa ihmisten kokemukset kaupankäynnistä. Tehdastaajamissa yhtiön omistamalla kauppa oli yleensä monopoliasema, ja kirkonkylien kauppaa hallitsi usein yksi maakauppias. Osuuskauppojen ensimmäisenä päämääränä oli myydä tavaraa edullisemmin kuluttajille kuin yksityiskaupat. Osuustoiminta käynnistyi usein yhteisostoina, joilla oli mahdollista hankkia tuotteita edullisemmin kuin vähittäiskaupasta. Yhteisostot osoittautuivat kuitenkin työlääksi tavaksi käydä kauppaa.
Osuuskauppaliike jakautuu kahtia
Osuuskauppojen toiminnan laajentuessa korostui oman tukkukaupan tarve. Vuonna 1904 aloitti toimintansa Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta. Osuuskauppaliikkeeseen kuului alusta lähtien osuuskauppoja maaseudulta ja kaupungeista. Osa osuuskaupoista oli kiinteästi sidoksissa työväenliikkeeseen, mikä aiheutti jännitteitä SOK:ssa. Työväenosuuskaupat korostivat kuluttajanäkökulmaa toisin kuin osuustoiminnan aatteellinen taustayhteisö Pellervo-Seura, jonka mielestä tuottajien osuustoiminnallinen järjestäytyminen koitui myös kuluttajien eduksi. Osuuskauppaliike jakautui lopulta kahtia vuonna 1916.
Työväen osuuskaupat perustivat 1916 yhdyssiteekseen Kulutusosuuskuntien Keskusliiton (KK) ja seuraavana vuonna oman tukkuliikkeen, Osuustukkukaupan (OTK). Sisällissodan jälkeen kahden osuuskaupan olemassaolo kertoi paikallistasolla yhteiskunnan kahtiajaosta – keskustalaiset ja oikeistolaiset kävivät SOK:n myymälöissä ja vasemmistolaiset OTK:n kaupoissa. Sekä SOK että OTK harjoittivat tuotannollista toimintaa ja perustivat maailmansotien välillä runsaasti elintarvike- ja kulutustavaratehtaita, jotka palvelivat vain omaa kaupparyhmää.
Toiminta osuuskuntien hallintoelimissä antoi valmiuksia toimia yhteiskunnallisissa tehtävissä. Osuustoiminta tukeutui alkuvaiheessaan paikallisyhteisöihin niin maaseudulla, tehdastaajamissa kuin kaupungeissakin. Osuuskauppojen määrän kasvu johti yksityiskauppiaiden yhteistyön tiivistymiseen. Suomen Maakauppiasliitto aloitti toimintansa 1912 ja Suomen Kaupunkien Vähittäiskauppiasliitto 1918. K-kauppiasliiton edeltäjät yhdistyivät Suomen Vähittäiskauppiaiden Liitoksi 1920. Yksityisyrittäjät kokivat osuustoiminnan vääristävän kilpailua ja arvostelevan kauppiaita kohtuuttomasti.[ii]
Parempaa tiliä tuottajalle osuusmeijereistä
Tuottajien perustamat yhtiömuotoiset meijerit muuttuivat yleensä osuusmeijereiksi osuustoimintalain astuttua voimaan. Osuusmeijerien määrä lisääntyi nopeasti, ja niiden yleistyminen lopetti lähes kaikkien yksityisten liikemiesten perustamien meijerien toiminnan.
Osuusmeijerit pyrkivät maksamaan maidontuottajille korkeampaa tilityshintaa kuin yksityismeijerit. Tämän takaaminen vaati myös voinviennin saamista tuottajien haltuun. Vuonna 1905 aloitti toimintansa 17 osuusmeijerin perustama voinvientiosuuskunta Valio, josta tuli nopeasti maan suurin voinviejä. Tuottajat pyrkivät yhdistämään voimansa myös lihanjalostuksessa. Suomen ensimmäinen osuusteurastamo aloitti toimintansa 1909. Osuusteurastamot perustivat keskusliikkeekseen 1918 Suomen Karjakeskuskunnan.
Vuonna 1905 perustettu osuusliike Hankkija toimitti maanviljelijöille siemeniä, koneita ja lannoitteita. Metsäalalla metsänomistajien yhteistyö alkoi 1920 Metsänomistajien Metsäkeskus Oy:n perustamisella. Se muuttui 1934 Metsäliitto Oy:ksi ja 1947 osuuskunnaksi.
Osuuskassat palvelivat alkuvaiheessaan erityisesti maaseutua. Niiden päämääränä oli tarjota pienluottoja mahdollisimman edullisella korolla. Yritystoiminnan rahoitukseen keskittyneet liikepankit eivät olleet tästä kiinnostuneita. Osuuskassat saivat antaa luottoa aluksi vain jäsenilleen. Torpparivapautus toi vuodesta 1919 lähtien runsaasti uusia jäseniä osuuskassoihin.
Maaseudulla tyypillinen osuuskassa palveli 1900-luvun puoliväliin saakka maalaistalon kamarissa. Kassan antamat luotot olivat suuruudeltaan 100–500 markkaa. Lainoja saattoi saada esimerkiksi pellonraivaukseen, navetan rakentamiseen, niittokoneen hankintaan tai hevosenostoon. Osuuskassojen keskuspankkina toimi vuonna 1902 perustettu Osuuskassojen keskuslainarahasto.[iii]
[i] Henttinen Anna-Liisa. 1999. Kolmannen tien etsijät. Teoksessa Kuisma Markku et al. Kansan talous .Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899–1999. Helsinki: Pellervo-seura ja Kirjayhtymä, s. 35–36 ja 48–49.
[ii] Henttinen 1999, s. 52–53.
[iii] Kokkonen Jouko. 2004. Pienistä puroista valtavirraksi. Pielaveden Osuuspankki 1904–2004. Pielavesi: Pielaveden Osuuspankki.
Linkkejä:
Kirjallisuutta: Kuisma Markku–Hentinen Annastiina–Karhu Sami–Pohls Maritta. Kansan talous. Pellervo ja yhteisen yrittämisen idea 1899–1999. Helsinki: Kirjayhtymä,1999.