Itsenäisyyssenaatti – Svinhufvudin I hallitus 27.11.1917‒27.5.1918

Itsenäisyyssenaatiksi kutsutaan P. E. Svinhufvudin ensimmäistä hallitusta. Sen antaman itsenäisyysjulistuksen eduskunta hyväksyi 6.12.1917. Senaatti sai hankituksi Venäjän, Ruotsin, Saksan ja monien muiden valtioiden tunnustuksen itsenäisyydelle. Senaatti perusti Suomen puolustusvoimat maahan jääneiden venäläisten sotilaiden karkottamiseksi.

Vallankumoushallituksen vallattua Helsingin ja Etelä-Suomen tammikuun lopussa 1918 senaatin joukot kukistivat kapinan sisällissodassa. Punaisen vallankumouksen aikana kuusi senaattoria piileskeli maan alla Helsingissä, yksi Itä-Uudellamaalla ja neljä senaattoria jatkoi senaatin toimintaa Vaasassa. Senaatin kutsuma saksalainen sotilasretkikunta vapautti Helsingin ja senaatti saattoi jatkaa työtään Helsingissä 6.5. alkaen.

Svinhufvudin senaatin muodostaminen

Eduskunta oli julistautunut korkeimman vallan haltijaksi 15. marraskuuta 1917. Senaatin eli hallituksen muodostaminen oli nyt täysin Suomen eduskunnan käsissä. Tuolloin Helsingissä oli yleislakko, joka oli kärjistynyt vallankumousyritykseksi. Punakaarti valtasi seuraavana päivänä rautatieaseman, Uudenmaan lääninhallituksen ja keskusvirastot ja senaatintalon estäen prokuraattori (oikeuskansleri) P. E. Svinhufvudilta pääsyn virastoonsa.

Senaatti oli toiminut nuorsuomalaisen E. N. Setälän johdolla 8. syyskuuta 1917 alkaen. Sitä kutsuttu tynkäsenaatiksi, koska sosiaalidemokraattien edustajien lähdettyä Oskari Tokoin johtamasta senaatista, siihen jäivät vain porvaripuolueiden edustajat: kaksi nuorsuomalaista, kaksi suomalaisen puolueen edustajaa ja yksi ruotsalaisen puolueen edustaja. Syyskuussa senaattiin tuli liikemies ja upseeri Harald Åkerman organisoimaan elintarvikehuoltoa ja sotilaallista toimintaa. Yleislakko päättyi 18. marraskuuta ja Helsingin punakaarti luopui järjestyksen valvonnasta 23. marraskuuta.

Eduskunnalle esitettiin kaksi senaattorilistaa 24. marraskuuta, toinen sosialistien ja toinen porvarien. Jälkimmäisen esittäjä P. E. Svinhufvud kertoo: ”Kun minulle tultiin sanomaan, että pitäisi ryhtyä muodostamaan uutta hallitusta, en olisi tahtonut mitenkään ryhtyä. Olothan olivat niin sekavat ja epävarmat, että kaikki laillinen toiminta näytti melkein epätoivoiselta. Yhdestä asiasta olin kuitenkin selvillä, siitä nimittäin, että ryssistä piti päästä heti irti. Nyt kun sielläkin oli hallitus sortunut eikä lujasta järjestysvallasta ollut mitään tietoa, oli tilaisuus siihen tullut kuin itsestään. Tässä mielessä ryhdyin puuhaamaan uutta hallitusta, jonka pääohjelmaksi tuli itsenäiseksi julistautuminen.”

Esitellessään senaattorilistansa eduskunnassa Svinhufvud sanoi: ”Eduskunnan porvarillisten ryhmäin puolesta on käännytty allekirjoittaneen puoleen pyynnöllä, että ottaisin senaatin talousosaston eli hallituksen muodostamisen tehtäväkseni. Suuresti epäillen olen toimeen ryhtynyt. Maamme asema on kauan aikaa ollut tukala ja vaaranalainen. Viimeiset kauhunpäivät ovat lisäksi syösseet meidät anarkian partaalle. Hallituksen muodostaminen tällaisissa oloissa näyttää miltei toivottomalta. Olen kuitenkin katsonut velvollisuudekseni ryhtyä asiaan ja liitän tähän listan, johon on merkitty niitten henkilöitten nimet, jotka ovat suostuneet rupeamaan hallituksen jäseniksi.”

Eduskunta hyväksyi Svinhufvudin senaattorilistan 27. marraskuuta äänin 100‒80. Kun Venäjän väliaikaisen hallituksen keväällä 1917 nimittämän senaatin jäsenet olivat aamupäivällä eronneet, ryhtyi Svinhufvudin senaatti klo 12 työhönsä.

Itsenäisyyssenaatin jäsenet

Svinhufvudin senaattori- eli ministerilistassa oli kuusi nuorsuomalaista, kaksi maalaisliittolaista, kaksi suomalaisen puolueen edustajaa ja yksi ruotsalaisen kansanpuolueen edustaja.

Senaatin puheenjohtaja (pääministeri) P. E. Svinhufvud (nuors.)

Oikeustoimituskunnan päällikkö Onni Talas (nuors.)

Sisäasiaintoimituskunnan päällikkö Arthur Castrén (nuors.)

Sisäasiaintoimituskunnan apulaispäällikkö Alexander Frey (ruots.)

Valtiovaraintoimituskunnan päällikkö Juhani Arajärvi (suom.)

Kirkollis- ja opetustoimituskunnan päällikkö E. N. Setälä (nuors.)

Maataloustoimituskunnan päällikkö Kyösti Kallio (maalaisl.)

Maataloustoimituskunnan apulaispäällikkö Eero Pehkonen (maalaisl.)

Kulkulaitosten ja yleisten töiden toimituskunnan päällikkö Jalmar Castrén (nuors.)

Kauppa- ja teollisuustoimituskunnan päällikkö Heikki Renvall (nuors.)

Sosialitoimituskunnan päällikkö O. W. Louhivuori (suom.)

Svinhufvudin senaatin ohjelma

Svinhufvud esitti eduskunnalle senaattinsa ohjelman, josta hän sanoi muun muassa: ”Tärkein tehtävä, joka odottaa ensimmäistä Suomen eduskunnan asettamaa senaattia, on Suomen valtiollisen itsenäisyyden turvaaminen. Venäjän hallitus on menettänyt oikeuden pitää Suomea liitettynä Venäjän valtakuntaan. Sillä Venäjän keisarihallitus on loukannut Venäjän hallitsijain takaamaa Suomen oikeutta ja pyrkinyt tuhoamaan Suomen oikeusjärjestystä; vallankumouksen jälkeinen hallitus Venäjällä on taas osoittautunut kykenemättömäksi ylläpitämään sellaista pysyväistä valtiovaltaa, joka on kaiken yhteiskuntaelämän ehtona. Suomen kansa on sen tähden sekä oikeutettu että velvollinen ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä. Sen täytyy toivoa, että Venäjän kansa, jonka nimessä useampia kertoja on tunnustettu pienten kansain oikeus itsenäiseen valtiolliseen elämään, ei tule vaikeuttamaan Suomen kansan pyrkimystä omien olojensa järjestämiseen täyden itsemääräämisoikeuden pohjalla.”

Hallitus aikoi ”valmistaa ja eduskunnalle antaa ehdotus uudeksi kansanvaltaisuuden perusteille rakentuvaksi hallitusmuodoksi maallemme.” Edelleen: ”Yleistä oikeuskäsitystä selvennetään ja järjestysvaltaa lujitetaan, niin että säännöllinen elämä pääsee jatkumaan.”

Senaatti aikoi toimia vaikean elintarvikepulan poistamiseksi, elintarvikkeiden hankkimiseksi ja kulutuksen järjestämiseksi. Se pyrki siihen, että maa kykenisi itse tuottamaan välttämättömimmät tarpeensa. Teollisuudelle oli myös hankittava raaka-aineita. Työttömyyden poistamiseksi hallitus lupasi yleisiä töitä. Kulkulaitoksia oli kehitettävä, maanteiden rakennus- ja kunnossapitokustannukset tasattava kaikkien kansalaisten kesken ja kyytitoimi otettava valtion kustannettavaksi.

Sosiaalisella, opetus- ja koulutoimen sekä kirkollisella alalla luvattiin uudistuksia: kieltolaki, oppivelvollisuuslaki, uskonnonvapauslaki sekä maan yliopisto- ja koululainsäädännön uudistaminen.

”Kaikkien näiden toimien menestyminen edellyttää kuitenkin, että hallitus saa käytettäväkseen riittävät rahavarat. Yleinen tilanne asettaa jo tyhjäksi käyneelle valtion rahastolle sellaisia vaatimuksia, että kaikki mahdolliset tulolähteet ovat käytettävät, etenkin on valtion tulojen lisäämiseksi välttämätöntä suurten tulojen ja sodanaikaisten voittojen tuntuva verottaminen. Myöskin huomattavan suuret valtiolainat etenkin elintarvepulan lieventämiseksi, maakysymyksen ratkaisua, uusia rautateitä ja muita yleisiä töitä varten ovat välttämättömät. Sekä valtiollisen että kunnallisen verotuksen alalla on perinpohjaiseen uudistustyöhön nopeasti ryhdyttävä.”

”Mutta vielä tärkeämpi kuin raha oli näitten uudistusten suorittamiseksi kuitenkin järjestyksen ja rauhan palaaminen maahan,” ja sen saavuttamiseksi tarvittiin ”sekä eduskunnan että hallituksen yhteisiä ponnistuksia luottavaisessa yhteistyössä”.

Linkkejä:

Hallituskysymyksestä eduskunnassa 24.11.1917 eduskunnassa käyty keskustelu.

Hallituskysymyksestä eduskunnassa 26.11.1917 eduskunnassa käyty keskustelu.