Kronologia

Helmikuu

1.2.

Kansanvaltuuskunta hyväksyi lain vallankumousoikeuksien perustamisesta. Se antoi myös joustavat ja paikallisia oloja huomioivat ohjeet vallankumouksen suhtautumisesta kunnallishallintoon.

Punaiset murhaavat kansanedustaja Antti Mikkolan Helsingissä. Nuorsuomalainen Mikkola oli toistuvasti korostanut lujan järjestysvallan luomisen tarpeellisuutta. Mikkola oli Turun Sanomien perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja.

Tynkäsenaatti aloittaa toimintansa Vaasassa.

Eversti Tunzelman von Adlercreutzin komentamat valkoiset joukot valtaavat Raahen.

2.2.

Kenraali Mannerheim antaa ensimmäisen päiväkäskynsä, jossa hän ilmoittaa senaatin nimittäneen hänet Suomen puolustusvoimien ylipäälliköksi 28.1.1918.

Vilppulassa valkoiset pakottavat punaiset perääntymään, mikä turvaa Haapamäen risteysaseman säilymisen hallituksen joukoilla.

Punaiset murtavat Suomen Pankin kassaholvit Helsingissä ja saavat käyttöönsä niissä säilytetyn setelivarannon. Kansanvaltuuskunta antaa määräyksen vallankumousoikeuksien perustamisesta.

Viipurista Helsingin kautta kulkenut punaisten asejuna saapuu illalla Tampereelle.

Kansanvaltuuskunta lakkauttaa porvarilehdet.

3.2.

Valkoiset ottavat ratsumestari Hannes Ignatiuksen johdolla Oulun hallintaansa 15 tunnin taistelun jälkeen. Vangiksi jää noin 900 punakaartilaista ja yli 3 000 venäläissotilasta. Taistelussa kaatui noin 35 suojeluskuntalaista ja noin 150 punakaartilaista.

Kabinettisihteeri Adlercreutz ilmoittaa Suomen Tukholman lähettiläälle, valtioneuvos Gripenbergille Ruotsin asiainhoitajalta Ahlströmiltä saapuneesta sähkösanomasta, jonka mukaan on ryhdyttävä toimenpiteisiin Ruotsin ja Saksan interventiota varten.

Neuvosto-Venäjä lupaa Oskari Tokoille toimittaa kymmenen vaunulastillista viljaa.

4.2.

Punakaartilaiset antautuvat Jyväskylässä taisteluitta. Tämä varmistaa Haapamäki–Jyväskylä–Pieksämäki–Savonlinna–Elisenvaara -poikkiradan säilymisen valkoisten käytössä.

Punaisten ja venäläisten toinen hyökkäys Vilppulassa epäonnistuu.

Valkoiset valtaavat Tornion.

Suomen Tukholman lähettiläs, valtioneuvos Gripenberg esittää ulkoministeri Hellnerille, että Ruotsi ja Saksa tekisivät Suomeen aseellisen intervention – Ruotsin hallitus tarjoaa intervention sijasta välittäjän roolia taistelevien osapuolten välisiin neuvotteluihin.

5.2.

Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud yrittää paeta Helsingistä lentäen, mutta huonosti toiminut kone joutuu palaamaan takaisin Helsingin Vanhankaupungin lahden rannalla sijainneeseen lentosatamaan.

6.2.

Vaasan senaatti antaa julistuksen, jonka mukaan ”jokaisen aseisiin kykenevän miehen ehdoton velvollisuus on liittyä suojeluskuntien riveihin niin hyvin varustettuina kuin olosuhteet sallivat”. Valkoiset saavat Tornion hallintaansa lyhyen taistelun jälkeen.

Valkoisten yritys vallata Varkaus epäonnistuu.

7.2.

Helsingissä ilmestyvä venäjänkielinen Izvestija-lehti julkaisee venäläiselle sotaväelle osoitetun kehotuksen liittyä taisteluun Suomen köyhälistön auttamiseksi.

Punaiset ottavat haltuunsa Rauman, Loviisan ja Mäntyharjun.

Punaisten kolmas hyökkäys Vilppulassa epäonnistuu.

8.2.

Kuopion punakaarti antautuu arvioituaan taisteluun ryhtymisen toivottomaksi. Antautuminen turvaa Kuopioon Suomen Pankin haarakonttoriin siirretyn kultavarannon säilymisen senaatin hallussa.

Punaiset ottavat hallintaansa Porvoon, josta suojeluskuntalaiset ovat lähteneet. Punakaartilaiset miehittävät Joutsenon.

Vallankumouksellisesta toiminnasta epäiltyjen kiinniotot alkavat Jämsässä. Pian paikkakunnalla aletaan surmata työväenliikkeen aktiiveja, joita ammutaan helmi–toukokuussa yhteensä noin 70. Valkoiseen terroriin liittyvä tapahtumasarja on poikkeuksellinen paikkakunnalla, jota varsinaiset sotatapahtumat eivät koskettaneet.

10.2.

Kajaanin suojeluskuntalaiset piirittävät Iisalmen työväentalon, jonne kokoontuneet punakaartilaiset päättävät antautua.

Punakaartilaiset valtaavat Uudenkaupungin. He surmaavat yli 20 henkilöä. Kaupungista 7.2.1918 lähtenyt Uudenkaupungin suojeluskunta saapuu samana päivänä Ahvenanmaalle.

Pellingin taistelu, jonka jälkeen valkoiset joutuvat vetäytymään ulkosaaristoon.

13.2.

Länsi-Uudenmaan suojeluskuntalaiset vetäytyvät Suitian kartanosta Sigurdsin kartanoon Kirkkonummella.

Ruotsin kuningas päättää lähettää Ahvenanmaalle sotilasretkikunnan.

14.2.

Helsingissään pidetään SDP:n, Suomen Ammattijärjestön ja punakaartin asettaman 40-jäsenisen työväen pääneuvoston ensimmäinen istunto. Valfrid Perttilän johtama pääneuvosto alkaa hoitaa lainsäädäntöasioita yhdessä kansanvaltuuskunnan kanssa.

Uudenkaupungin suojeluskunta alkaa riisua venäläisiä aseista Ahvenanmaalla.

Kenraali Ernst von Ludendorff antaa Edvard Hjeltille kehotuksen kiireesti pyytää Saksalta apua.

Valkoiset valtaavat Joutsenon.

15.2.

Ruotsin laivaston risteilijä Thor, höyrylaiva Runeberg ja niitä avustanut jäänmurtaja saapuvat Eckerön redille. Ruotsin tavoitteena on ottaa Ahvenanmaan hallintaansa, vaikka se vetoaa humanitaarisiin syihin. Saariston väestö on virallisen selityksen mukaan evakuoitava taistelujen tieltä. Ruotsalaisten tulo katkaisee Uudenkaupungin suojeluskuntalaisten aloittaman venäläisten aseistariisunnan.

Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud kirjoittaa Helsingin piilopaikastaan kirjeen Edvard Hjeltille, jossa hän pyytää apua Saksalta ja Skandinavian mailta. Svinhufvud antaa luutnantti Roosille valtuutuksen ottaa haltuun jäänmurtaja Tarmo.

16.2.

Liettua julistautuu itsenäiseksi.

17.2.

Ahvenanmaalle tulee Turusta 200 punakaartilaista.

Helsingistä lähtee juna hakemaan viljalastia Siperiasta punaisen Suomen tarpeisiin.

Brest-Litovskin rauhanneuvottelujen katkeamisen vuoksi Saksa ilmoittaa joulukuussa 1917 solmitun aselevon päättyneen.

18.2.

Vaasan senaatti määrää aloitettavaksi kutsunnat vuoden 1878 asevelvollisuuslain nojalla. Ensimmäiset 80 Saksasta lähtenyttä jääkäriä saapuu Vaasaan.

Saksa aloittaa etenemisen itärintamalla uudelleen, kun bolsevikit olivat kieltäytyneet tekemästä varsinaista rauhansopimusta.

19.2.

Kansanvaltuuskunta järjestää Helsingissä juhlan, jossa puhuvat muun muassa Kullervo Manner ja Oskari Tokoi. Venäjän bolsevikkien tervehdyksen tuo Aleksandra Kollontai.

Punaiset aloittavat hyökkäyksen länsirintamalla. Tavoitteena on työntää valkoiset joukot mahdollisimman pitkälle pohjoiseen. Hyökkäys päättyy epäonnistuneena 25. helmikuuta.

Ahvenanmaalla Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset ottavat yhteen Turun punakaartilaisten ja venäläisen sotilasosaston kanssa Godbyssä.

Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud kirjoittaa kuningas Kustaa V:lle kirjeen, jossa kertoo Suomen tarvitsevan ulkovaltojen apua.

20.2.

Ahvenanmaalle paenneet Uudenkaupungin suojeluskuntalaiset ja Turusta tulleet punaiset tekevät ruotsalaisten kanssa sopimuksen, jonka mukaan molemmat sotajoukot luovuttavat aseensa ruotsalaiset. Suojeluskuntalaiset sitoutuvat palaamaan Ruotsin kautta Suomeen ja punaiset Turkuun. Venäläiset lähtevät Ahvenanmaalta 23. helmikuuta.

Punaisten hyökkäys Haapamäen–Pieksämäen rautatielinjalla epäonnistuu.

21.2.

Sisällissodan rintamalinjan pohjoispuolella pisimpään punaisten hallussa ollut alue, Varkaus ympäristöineen, siirtyy valkoisten haltuun. Heikosti aseistautuneet punaiset joutuvat antautumaan illalla. Punaiset syyllistyivät kolmeviikkoisen valtakautensa aikana yhdeksään murhaan. Valkoiset ampuvat heti vastarinnan loputtua noin 80 punaista. Teloitettujen joukossa on punakaartin johtomiehiä ja työväenjärjestöjen aktiiveja.

Varkaudessa alkaa toimia kenttäoikeus. Valtauksen jälkeen suoritetuissa teloituksissa ja kenttäoikeuden tuomioiden perusteella ammutaan yhteensä 180 henkilöä. Valkoisten Varkaudessa toteuttama puhdistus antaa aineksia punaisten propagandalle ja vaikuttaa osaltaan raaistavasti sisällissodan kulkuun.

Saksa vaatii Venäjää poistamaan joukkonsa Suomesta ja Ukrainasta.

Saksan sotilasjohdon kanssa käytyjen neuvottelujen päätteeksi Hjelt saa lupauksen saksalaisen apuretkikunnan lähettämisestä Suomeen.

Espanja ja Turkki tunnustivat Suomen itsenäisyyden.

22.2.

Valkoiset torjuvat punaisten hyökkäyksen Kuhmoisissa.

Punaiset miehittävät Pomarkun ja Ahlaisen sekä Heinolan.

23.2.

Valkoisen armeijan ylipäällikkö Mannerheim antaa miekkavalan Antrean asemalla. Hän asettaa tavoitteeksi Itä-Karjalan valtaamisen ja lupaa, ettei pane miekkaansa tuppeen ennen kuin bolševikit on karkotettu Suomesta ja Vienan Karjalasta

Työväen pääneuvosto hyväksyy kansanvaltuuskunnan laatiman ehdotuksen Suomen valtiosäännöksi. Helsingissä toteutetaan elintarvikkeiden inventointi. Liikkeellä on 600 tarkastajaa neljän hengen ryhmissä, joihin kuului kaksi porvaria ja kaksi työläistä. Ryhmät suorittivat tehtävän talolta.

24.2.

Viron maapäivät julistavat maan itsenäiseksi. Julistus jää symboliseksi, kun saksalaiset joukot valtaavat Tallinnan seuraavana päivänä.

25.2.

Jääkäripataljoonan pääjoukko saapuu Danzigista (nykyisin Gdansk) Vaasaan. Jäänmurtaja Sammon avustamalla Arcturus-laivalla tulee valkoisen Suomen pääkaupunkiin 945 jääkäriä.

Mannerheim kieltää kenttäoikeuksien asettamisen ja niiden jo antamien kuolemantuomioiden täytäntöönpanon. Hän antaa toisaalta ”ammutaan paikalla” -käskyllä luvan ampua selustassa hävitystyötä tekevät ja luvattomasti aseita kantavat henkilöt.

Suomesta tulee Mannerheimin määräyksellä sotaväen virallinen kieli.

Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud piileskelee edelleen Helsingissä eri asunnoissa paossa punaisten tekemiä tarkastuksia.

Ensimmäiset senaatin määräävät asevelvollisuuskutsunnat pidetään.

Valkoiset valtaavat Pomarkun.

26.2.

Jääkärien paraati Vaasassa Senaatin torilla. Paraatin otti vastaan kenraali Mannerheim ja Vaasan senaatin puheenjohtaja Heikki Renvallin puhui.

Edvard Hjelt saa vahvistuksen siitä, että Saksa lähettää apuretkikunnan Suomeen.

Jalmari Ripatin johtamat punaiset valtaavat uudelleen Joutsenon.

27.2.

Kirkkonummella taistelleet Uudenmaan suojeluskuntalaiset antautuvat punaisille. Joukot olivat Sigurdsista kaksi päivää aiemmin. Vangiksi jää 467 valkoista, jotka kuljetetaan Helsingin reaalilyseolle.  Antautumisneuvotteluihin osallistuu Ruotsin Helsingin-lähetystön edustaja Folke Malmar. Sotavangit olivat Ruotsin lähetystön valvonnassa Helsingin valtaukseen saakka.

Valkoiset torjuvat punaisten ensimmäisen hyökkäyksen Rautua vastaan.

Kansanvaltuuskunta, työväen pääneuvosto ja punakaartin johto antavat O.W. Kuusisen aloitteesta julistuksen ”Julmuuksia vastaan”, jossa vaaditaan punakaartilaisia pitäytymään laittomista väkivallanteoista.

28.2.

Suomessakin erittäin arvostettu johtava sosiaalidemokraattinen teoreetikko saksalainen Karl Kautsky arvostelee Suomen työväenliikkeen omaksumaa köyhälistön diktatuurin linjaa Kuluttajan Lehdessä ilmestyneessä artikkelissa.

Vaasan senaatin määräyksestä väliaikaisena kauppalippuna otetaan käyttöön punapohjainen lippu, jossa on sini-valko-keltainen risti.

Ruotsista saapuu Helsinkiin sosiaalidemokraattien valtuuskunta, jonka jäsenten on määrä toimia sovittelijoina punaisten ja valkoisten välillä.

Eversti Hjalmarsonin johtama valkoisten hyökkäys Heinolaan epäonnistuu.  Hyökkääjät kärsivät raskaita tappiota.

Helmikuun keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemessä -5,8 C° ja Sodankylässä -11,9 C°.

Päälähteinä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa ja Pertti Haapalan ja Tuomas Hopun kokoamaa Sisällissodan pikkujättiläistä (2009).