Kronologia

Huhtikuu

1.4.

Kenraali von der Goltzin komentama Saksan Itämeren divisioona lähtee Danzigista kohti Suomea. Divisioonaan kuuluu 9 445 miestä. Lisäksi mukana on 381 Pellingistä Viroon paennutta suojeluskuntalaista.

Venäläisistä ja punaisista koostuvat joukot joutuvat saarroksiin Raudussa.

 

Saksalaisten painostuksesta Lenin kieltää Pietarin viranomaisia lähettämästä enempää miehiä punaisten tueksi Suomeen

2.4.

Punaisen hallinnon Suomen kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti julkaisee lain työpakosta. Se koskee kaikkia alle 55-vuotiaita miehiä, mutta ”voidaan ulottaa myös joutilaisiin naisiin”. Laki astuu voimaan heti.

3.4.

Valkoiset valtaavat Tampereella Tammerkosken itäpuolisen alueen. Valkoisia kaatuu sisällissodan verisimpänä päivänä noin 230 ja punaisia 180. Hyökkäystä edeltää aamuyöstä klo 2.30 aloitettu ennenkokemattoman kova, puoli tuntia kestänyt tykistön tulivalmistelu.

Von der Goltzin joukot nousevat maihin Hangossa. Ne eivät kohtaa mainittavaa vastarintaa. Turkulainen Sosialisti kirjoitti 5. huhtikuuta, että Hankoniemelle oli saapunut vain ”joukko nälkäisiä kalastajia, joilta valkokaarti oli syönyt ruokavarat”. Maihinnousu helpotti heti valkoisten tilannetta Tampereella, kun punaisten oli siirrettävä voimia saksalaisia vastaan. Saksalaisten maihinnousu ja Tampereen uhkaava tilanne käynnistivät Satakunnan evakuoinnin. Se muuttui joukkopaoksi kohti Venäjää, ja vei tilanteen kansanvaltuuskunnan hallinnasta.

Englantilaiset upottavat neljä sukellusvenettään Helsingin edustalla estääkseen niiden joutumisen saksalaisille.

4.4.

Saksalaisten maihinnousun ja Tampereen jo varman tappion pelästyttämä kansanvaltuuskunta aloitti evakuointisuunnitelman laatimisen. Tarkoituksena on siirtyä Viipuriin. Osa kansanvaltuuskunnasta oli jo paennut Venäjälle

5.4.

Valkoiset valtaavat Tampereen keskikaupungin. Viime vaiheessa vastarintaa tekevät kaupungintalolle kokoontuneet punaiset, joiden joukossa on myös osa Tampereen naiskaartilaisista.

Raudussa saarroksiin jääneet punaiset ja venäläiset tekevät murtautumisyrityksen. Taistelut päättyivät Pietarin suomalaisten punaisten ja venäläisten antautumiseen. Vankeja on noin 870. Ratsumestari Elvengrenin johtamat joukot onnistuvat saartamaan Raudun asemalle noin 2000 miestä, joista noin 1200 oli venäläisiä. Motista ulos murtautuneet venäläiset ja punaiset pyrkivät Venäjälle, mutta törmäsivät valkoisten konekivääriosastoon ”Kuolemanlaaksossa”. Upottavassa hangessa tiiviinä joukkona edenneet pakoa yrittäneet joutuivat murhaavaan konekiväärituleen. Kuolemanlaaksoon jäi pienelle alueelle yli 400 kaatunutta, sama määrä menetti henkensä asema-alueella. Vain noin 300 venäläistä tai punaista pääsi pakoon.

Senaatin Suomen kansalle antama julistus kehottaa maan asukkaita avustamaan maihin nousseita saksalaisjoukkoja.

Saksa ja Venäjä tekevät Hangossa sopimuksen, joka antaa Venäjälle mahdollisuuden siirtää laivastonsa Suomesta heti, kun jäätilanne sen sallii.

6.4.

Valkoiset valtaavat Tampereen. Viimeiset punaiset antautuvat Pispalassa. Vangiksi jää 11 000 punaista. Taisteluissa kaatui noin 1 100 punaista ja 800 valkoista. Siviiliuhreja oli noin 70. Aamulla klo 6.15 punaiset onnistuivat torjumaan valkoisten hyökkäyksen Epilänharjulla. Pian tämän jälkeen he lähettivät neuvottelupyynnön. Eversti Ausfeld ilmoittaa kaartilaisten neuvottelijoille, että heidän tulisi jättää aseensa klo 11 mennessä Aleksanterin kirkon edustalle, sekä luovuttaa kaikki varusteensa ja varastonsa.

Valkoisten vaatimuksesta kaartilaiset antautuivat heti neuvottelijoiden palattua omiensa luokse noin klo 8.30. Pyynikin näkötornin huipulle kohotetaan merkiksi valkoinen vaate. Saatuaan tiedon antautumisesta Mannerheim tilaa pullon samppanjaa saatuaan tiedon antautumisesta Vehmaisten päämajaansa. Punaiset vangit kootaan aluksi torille.

Kun punaisten sala-ampujat jatkavat taistelua, ilmoittaa valkoisten komendantti 9. huhtikuuta lehdissä ampuvansa kymmenen vankia jokaista valkoista uhria kohti. Valkoiset teloittavat lähes välittömästi noin 150 punaista ja yhteensä noin 300 punaista, sekä lisäksi kaikki 200 kaupunkiin jäänyttä venäläistä sotilasta. Satunnaiset teloitukset jatkuvat vielä muutaman päivän Mannerheimin 5. huhtikuuta antamasta käskystä huolimatta. Punaisia joutuu Tampereella vangiksi noin 10 000. Sotasaalista kertyy 30 tykkiä, 70 kuularuiskua sekä tuhansia kivääreitä.

Punaiset lähtevät Karjaalta.

7.4.

Saksalaisjoukkoja nousee maihin eversti Otto von Brandensteinin johdolla Loviisassa.

Tampereen valtauksen jälkeen Mannerheim jakaa valkoisten joukot maassa kahteen operaatioryhmään, itä- ja länsiarmeijaan. Hän arvioi sotatoimien johtamisen käyvän yhdestä komentokeskuksesta mahdottomaksi. Itäarmeijan saa komentoonsa kenraalimajuri Ernst Löfström.  Itäarmeijalla on keskeisessä roolissa sodan loppuvaiheissa ja joukkoja keskitetään erityisesti Karjalan kannakselle, mitä helpotti saksalaisten tulo Etelä-Suomeen. Länsiarmeija komentaa kenraalimajuri Martin Wetzer.

8.4.

Kansanvaltuuskunta siirtyy Helsingistä Viipuriin. Suomen kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti ilmestyy viimeisen kerran Helsingissä. Viipurissa lehteä julkaistaan kaksi numeroa.

Muodollisesti punakaartin johdon tekemän evakuointipäätöksen syynä on saksalaisten maihinnousu. Tämä aiheuttaa hämmennystä kaupunkia puolustavien punakaartiosastoissa, jotka pyrkivät estelemään kansanvaltuuskunnan lähtöä. Seuraavana päivänä punakaartilaiset vaativat kansanvaltuuskuntaa palaamaan edes Riihimäelle.

Punaiset pysäyttävät Kyminlinnassa von Brandensteinin joukkojen etenemisen kohti Kotkaa.

9.4.

Englannin Tukholman lähettiläs Howard muotoilee Lontoon kannan Suomen Muurmannin rautatietä ja Vienan Karjalan valloitusta koskevien pyrkimysten suhteen toimitettavaksi senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudille. Englanti ei tue Muurmannin radan valtausta ja suhtautuu varauksella Vienan Karjalan valloitukseen.

Punaiset yrittävät tuloksetta katkaista panssarijunien avulla saksalaisten etenemisen Karjaalla.

10.4.

Kullervo Manner valitaan Viipurissa punaisen siviili- ja sotilashallinnon diktaattoriksi.

25 kapinayrityksestä sivussa pysynyttä sosiaalidemokraattia julkaisee ehdotuksen sodan lopettamiseksi. Ehdotuksen mukaan eduskunta olisi kutsuttava koolle Turkuun. Rauha tehtäisiin niillä ehdoilla, jotka sosiaalidemokraatit ja porvarit saisivat neuvoteltua.

Everstiluutnantti Malm yrittää vallata Vienan Kemin Mannerheimin kiellosta huolimatta. Huhtikuun 1. päivänä Malm lähtee miehineen kohti Muurmannin rataa ja Vienan merta, jossa pyrkimyksenä on ennen varsinaista hyökkäystä katkaista rautatie sekä kaupungin etelä- että pohjoispuolelta. Suunnitelma epäonnistuu, koska räjähdysaineet ovat unohtuneet ja sillan polttaminenkin epäonnistuu. Malm ei lisäksi odottanut kaikkien joukkojensa saapumista, vaan lähtee valtausyritykseen vain osalla joukoistaan.

11.4.

Saksalaiset saapuvat Espoon pitäjän Leppävaaraan, jossa punaiset yrittävät tehdä vastarintaa.

Punaisten ylipäällikkö Kullervo Manner antaa käskyn, jolla hän yrittää saada punaisia tukeneiden siviilien pääosan jäämään kotiseudulleen: ”Koska muutamilta porvarikaartien uhkaamilta paikkakunnilta on lähtenyt ja edelleenkin lähtee pakolaisia suurin joukoin, määrätään täten, että sellaisten kaartiin kuulumattomien henkilöiden, joita ei kotipaikallaan uhkaa välitön vaara tahi vaino, ei ole lähdettävä epävarman matkan taakse pakolaisina harhailemaan, vaan on pysyttyvä rauhallisina kotiseudullaan, sikäli kuin eivät sotatoimet tilapäistä siirtymistä lähiseudulle vaadi.”

12.4.

Viimeiset punaiset lähtevät Turusta, jonka ottaa haltuunsa Saariston vapaajoukko.

Punaiset lähtevät Raumalta, mutta yrittävät palata kaupunkiin kaksi päivää myöhemmin, jolloin puhkeaa kahakka kaupungin miehittäneiden suojeluskuntalaisten kanssa.

Saksalaiset ovat Helsingin liepeillä edenneet Malmille ja Tikkurilaan.

13.4.

Saksalaiset valtaavat Helsingin. Taisteluun liittyy myös Helsingin suojeluskunta. Taisteluissa kaatuu yli 300 punaista, yli 60 saksalaista ja 23 suojeluskuntalaista. Sala-ampujat jatkavat punaisten vastarintaa muutaman päivän.

Punakaartilaiset pakenevat Porista. Lähtiessään punaiset sytyttävät rautatieaseman palamaan. Pakenijat suuntaavat Huittisten ja Punkalaitumen kautta Turku–Toijala -radalle liittyäkseen punaisten pääjoukkoon.

Von Brandensteinin joukot valtaavat Orimattilan. Taistelussa kaatuu yli 70 punakaartilaista.

Saksalaiset katkaisevat Pietarin radan Uusikylässä. Kausalassa punaiset onnistuvat torjumaan saksalaiset.

”Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja” kertoo Tampereen taistelun jälkeen tapahtuneista teloituksista. Kaikki venäläiset ja punakaartien päälliköt on lehden mukaan ammuttu. Miehistöstä on ammuttu joka 15. mies. Kaikki haavoittuneet on teurastettu. Lehti kehottaa ”kaikkia punakaartitovereita muistamaan tamperelaisten kohtalon”. Lehti väittää miehistön pitäneen valkoisten puolella rauhankokouksia.

14.4.

Saksalaiset järjestävät voitonparaatin Helsingissä, jota Helsingin Sanomat kuvaili seuraavana päivänä. Kello 12 päivällä marssivat saksalaiset joukot kaupunkiin mukanaan kenraalimajuri von der Goltz. Eri aselajit valmistautuivat marssivalmiiksi Töölön sokeritehtaan luona. Ensimmäisenä oli osasto ratsuväkeä, sen jälkeen sotilassoittokunta ja noin 20 hevosmiehen ympäröimä auto. Autossa olivat kenraalimajuri von der Goltz ja hänen esikuntaupseerinsa sekä maaherra Jalander ja pormestari von Haartman. Tämän jälkeen saapuivat muut joukot järjestäytyneinä aselajeittain.

Helsingin Sanomien mukaan paraatia seurasi sankka yleisöjoukko. Naiset ja lapset ojensivat saksalaisille kukkia. Senaatintorilla senaattorit Onni Talas ja Otto Stenroth pitivät kiitospuheen saksalaisille. Puheiden jälkeen Helsingin torvisoittokunta soitti Saksan kansallislaulun. Von der Goltzin puheen jälkeen soittokunta soitti Maamme-laulun. Hän otti paraatin vastaan Esplanadilla yhdessä suomalaisten kanssa. Sotajoukon marssittua ohi saksalaisten päällystö siirtyi ravintola Kämpiin yleisön hurratessa.

Saksalaiset valtasivat Lahden lähellä Uudenkylän aseman kohdalla rautatien. Seuraavana päivänä punaiset valtasivat rautatien takaisin saatuaan paikalle panssarijunan. Perääntyvät saksalaiset tuhosivat rautatietä.

15.4.

Senaatti tiedottaa, ettei sen alaisuudessa toimivien sotavoimien ole tarkoitus ylittää Suomen rajoja.

Porvarilehdet alkavat ilmestyä Helsingissä.

16.4.

Senaatti on kahtiajakautunut Vaasan ja Helsingin osastoihin. Puheenjohtaja P. E. Svinhufvud lähettää sähkösanomat senaattori Louhivuorelle ja puhemies Lundsonille pyytäen heitä tulemaan pikimmiten Vaasaan.

Vaasan senaatti antaa määräyksen kauppa- ja teollisuuskomissionin asettamisesta. Komission tehtävänä on valvoa Suomen talouselämää poikkeusoloissa.

Punaiset joutuvat lähtemään Uusikylästä.

Työväenliikkeen 25 edustajaa esittää vaatimuksen aseiden laskemiseksi. Näistä ehdotuksen esittäjistä muodostui SDP:n ydin sodan päätyttyä. ”Siis aseet alas kaikkialla ja palatkaamme länsimaisten sosiaalidemokraattien taistelutapoihin, palatkaamme rakentavaan eduskunnalliseen työhön ja aseettomaan järjestötoimintaan!” Julistusta levitettiin saksalaisten lentokoneista punaisten tukialueille.

Porvarilehdet julkaisevat ilmoituksen, jossa kehotetaan isännöitsijöitä laatimaan listat rakennuksissa asuneista punakaartilaisista. Isännöitsijöiden tai talonmiesten on tarkastettava kellarit ja ullakkotilat mahdollisten piileskelevien sala-ampujien löytämiseksi.

17.4.

Helsingin senaatti antaa asetuksen Venäjään kuuluneen Viaporin liittämisestä Suomeen.

Punaiset onnistuvat torjumaan valkoisten hyökkäyksen Karkussa.

Majuri Kalmin johtamat valkoiset voittavat punaiset Vääksyn Anianpellossa ja pyrkivät pääsemään yhteyteen etelästä tulevien saksalaisten kanssa.

Punaiset aloittavat suurten evakuointien valmistelun. Venäjälle onnistuu pakenemaan lopulta noin 10.000 punaisten puolella taistellutta tai heidän omaistaan. Pakoyrityksestä tulee sekava ja suunnittelematon. Punaiset epäilevät, että joukkojen perääntymisen tarkoituksena on suojata kansanvaltuuskunnan jäsenten pakoa Pietariin. Viipurissa 17.4. pidetty kansanvaltuuskunnan kokous on keskeytettävä, koska vain viisi sen jäsentä on paikalla. Venäjälle on paennut jo yhdeksän ja viisi oli taistelutehtävissä rintamalla.

Suomen Kansanvaltuuskunnan Tiedonantoja -lehti kertoo valkoisten provokaatiolentolehtisiä pudotetun punaisten alueille. Tarkoituksena on lehden mukaan hajottaa työläisten rivit tarjoamalla rauhaa.

18.4.

Loviisassa maihin nousseet saksalaissotilaat valtaavat Lahden kaupungin punaisilta. Kaupungista vetäytyneet punaiset pyrkivät tuloksetta murtautumaan itään ja joutuvat antautumaan runsaan viikon kuluttua.

Länsi-Suomesta vetäytyvät punaiset polttavat Vammalan kauppalan.

19.4.

Von Brandensteinin joukot pakottavat punaiset perääntymään Orimattilan Pennalasta.

Von der Goltzin johtamat saksalaisten päävoimat lähtevät Helsingistä pohjoiseen.

Eversti Ausfeldtin johtamat suomalaisjoukot aloittavat Viipurin valtausoperaation.

20.4.

Kansanvaltuuskunta vetoaa kaikkien maiden työläisiin, jotta nämä estäisivät kotimaansa porvarillisia joukkoja tulemasta Suomen valkoisten avuksi.

Saksalaiset valtaavat von Brandensteinin johdolla Lahden. Kalmin joukot etenevät pohjoisesta Lahteen.

Forssan punakaartin edellispäivänä vangitsemista Mustialan maamiesopiston oppilaista osa surmataan. Vangitut on tarkoitus kuljettaa junalla Riihimäelle. Punakaartilaiset surmaavat kuitenkin 23 vankia ampumalla ja pistimillä. Osa vangituista onnistuu karkaamaan hyppäämällä junasta ja pakenemalla läheiseen metsään.

Senaatti päättää, että kahvia ja tupakkaa saa käyttää vain omaan tarpeeseen. Lisäksi tuotteita saa vain tietyn määrän kuukaudessa. Tupakkaa annetaan vain 18 vuotta täyttäneelle henkilölle, joka on ”tavallisesti tupakkatuotteita käyttävä”. Näin pyrittiin rajoittamaan mustanpörssin kauppaa.

Kahvin kuukausiannos oli 100 g paahtamatonta kahvia tai 80 g paahdettua kahvia jokaista kymmenen vuotta täyttänyttä henkilöä kohden. Tupakkaa sai puolestaan 100 savuketta, 50 sikarisavuketta, 20 sikaria, 100 g piipputupakkaa, 50 g nuuskaa tai 50 g purutupakkaa.

21.4.

Punaiset menettävät Hyvinkään saksalaisjoukoille, jotka etenevät sekä Hangon rautatietä että päärataa pitkin.

22.4.

Saksalaiset valtaavat Riihimäen punaisilta.

22.–24.4.

Punaiset hyökkäävät kiivaasti Lahteen, mutta saksalaiset pitävät kaupungin hallinnassaan.

23.4.

Valkoisten päähyökkäys Viipuriin alkaa kenraalimajuri Ernst Löfströmin johdolla.

Helsinkiläinen Dagens Press -lehti julkaisi Arthur Eklundin artikkelin ”Gif oss en konung”, jonka mukaan Suomi pitäisi muuttaa kuningaskunnaksi.

 

Bensiini, voiteluöljyt, metallit ja kumi julistetaan takavarikoiduksi valtiolle.

24.4.

Punaiset kukistavat Viipurissa kaupungin salaa toimineen suojeluskunnan liian aikaisin alkaneen yrityksen auttaa eteneviä valkoisia joukkoja.

25.4.

Kansanvaltuuskunta pakenee Viipurista Pietariin. Jäljellä olevaa hallintoa ja vastarintaa jää johtamaan Edvard Gylling.

Edvard Hjelt kirjoittaa Berliinistä senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvudille vaatien ylipäällikkö Mannerheimin erottamista. Mannerheim suuntautui Hjeltin mukaan liikaa Skandinaviaan.

Lempäälässä perääntymiskäskyn saaneet punaisten joukot onnistuvat vetäytymään niin huomaamattomasti, että valkoiset huomasivat lähdön vasta seuraavana päivänä. Punaiset liikkuivat kohti Kouvolaa, joka oli punaisten viimeisiä tukikohtia.

Valtionarkisto ja muinaistieteellinen yhdistys ryhtyivät keräämään talteen päättymässä olevan vapaussodan historiaan liittyviä asiakirjoja ja esineitä.

26.4.

Punaiset nostivat miljoonia markkoja nostoja Pietarissa eri pankeissa. Näin he saivat käyttöönsä Suomen Pankin vastuulla olevia varoja.

Saksalaiset valtaavat Hämeenlinnan punaisilta.

27.4.

Vapaaehtoisista koostunut valkoisten 150 miehen retkikunta saapuu 200 poron vetämänä Petsamoon. Sen tavoitteena on vallata Petsamo, jonka Suomen hallitus on Venäjän maaliskuun vallankumouksen jälkeen halunnut liittää Suomeen. Retkikuntaan ei kuulu yhtään upseeria. Mukana ovat kuvataiteilijat Eero Nelimarkka ja Jalmari Ruokokoski.

Valkoisten länsiarmeija etenee Hämeenlinnaan. Valkoisten haltuun siirtyvät myös Lahdesta länsipuolella sijaitsevat Tuulos ja Lammi.

Helsingin jääkäriprikaati hakee koko etusivun ilmoituksella Helsingin Sanomissa kahtatuhatta 17-45-vuotiasta miestä. Samassa numerossa etsitään saksaa osaavia nuoria miehiä tulkeiksi Helsingin jääkäriprikaatiin, jonka kouluttajina saksalaiset toimivat.

Auto-, moottoripyörä- ja moottorialusliikenne kielletään sota-aikana ilman lupatodistusta.

Punaisten läpimurtoyritys piiritetystä Viipurista epäonnistuu.

Helsingin Sanomissa ilmestyi ilmoitus Suomen Kansallisteatterin näytelmästä ”Wilhelm Tell”. Sen mukaan näytöksen alkaa klo 4 iltapäivällä. Samassa ilmoituksessa kerrottiin Helsingin kaupunginorkesterin ja K ansallisteatterin yhteisesitystä ”Punainen laukku” 28. huhtikuuta.

Länsi-Suomen punaisten itään pyrkivä kolonna murtautuu valkoisten linjan läpi Hauhon Alvettulassa. Taisteluun osallistuu myös Valkeakosken naiskaarti.

27.–28.4.

Punaiset surmaavat 30 selleihin lukittua vankia Viipurin lääninvankilassa.

28.4.

Punaiset puolustautuvat Viipurissa Edvard Gyllingin ja Oskari Rantalan johdolla. Punaisten aseleponeuvottelut valkoisten kanssa epäonnistuvat, jolloin punaiset joutuvat valitsemaan yrittävätkö he läpimurtoa vai taistellevatko viimeiseen saakka kaupungissa. Valkoisten heikkojen asemien läpi pystyy murtautumaan noin tuhat ihmistä. Pakosuuntina ovat etelä ja länsi, koska Kymenlaakso on vielä punaisten hallussa.

Valkoisten itäarmeija aloittaa hyökkäyksen piiritettyyn Viipuriin keskiyöllä voimakkaalla tykistökeskityksellä. Valkoiset murtavat Viipurin eteläiset puolustusasemat, mutta eteneminen hidastuu punaisten vetäydyttyä Patterinmäen linnakkeiden suojaan. Alkavat kiivaat katutaistelut ja illalla punaisten taistelutahto murtuu. Tuhansia punakaartilaisia ja siviilejä pakenee Haminan tietä kohti Kymenlaaksoa, mutta he törmäävät valkoisten puolustusketjuun. Syntyneessä taistelussa valkoisten asemat kestävät ja aamun sarastaessa punaiset antautuvat. Valkoisten asemien läheisyydestä löytyy noin 500 punapakolaisen ruumiit. Valkoiset saavat yli 10 000 vankia.

Punaiset murtautuvat valkoisten ja saksalaisten muodostelmien läpi Hauholla. Saksalainen tiedusteluosasto, jonka mukana oli noin 300 valkoista suomalaista, marssii Hauhon kirkonkylää kohti. Osasto törmäsi itään pyrkiviin punaisiin, joita on nelisentuhatta. Taistelussa kaatuu tai haavoittuu noin sata valkoista. Punaiset jatkavat matkaansa kohti Lahtea, mutta kohtaavat illalla saksalaisten päävoimat. Taistelut kestävät koko yön. Aamulla saksalaiset joutuvat väistymään punaisten epätoivoisen rynnäkön edestä. Punaisia kaatuu 87 ja saksalaisia 37. Punaiset jatkavat kohti Lahtea.

Valkoiset valtaavat Toijalan punaisilta.

Tamperelaisia talonomistajia tai -hoitajia kehotetaan laatimaan luettelo kaikista talossaan toukokuun ensimmäisenä päivänä asuvista henkilöistä, jotka ovat saaneet Tampereen Elintarviketoimikunnalta ruokakortit. Luettelot on tehtävä korttien uusimista varten.

Elintarvehallitus kieltää kuljettamasta perunoita paikkakunnalta toiselle muille kuin viljelijöille itselleen sekä heidän ruokakunnilleen.

29.4.

Punainen Viipuri kukistuu. Valkoiset teloittavat kaupungin valtauksen jälkeen noin 200 venäläistä.

Epätoivoiset punaiset onnistuvat työntämään saksalaiset tieltään Syrjäntaassa. Tie pysyy auki kymmenen tuntia.

Punaiset yrittävät vielä kerran vallata Lahden. Hyökkäys epäonnistuu.

Eversti Hjalmarsonin joukot miehittävät Hauhon.

Senaatin puheenjohtaja P. E. Svinhufvud ilmoittaa Setälälle ja Helsingin senaatille, että eduskunta tulisi kokoontuessaan valitsemaan maalle tasavallan presidentin.

Uuden Päivän mukaan rautatieyhteys Pohjois-Suomeen saadaan kuntoon lähipäivinä. Junat pääsivät jo kulkemaan pitkin kaikkialla lukuun ottamatta pientä punaisten hallussa olevaa rataosuutta Hämeenlinnan ja Toijalan välillä. Lehti kertoi myös, että Turusta oli aamulla klo 7 lähtenyt höyrylaiva ”P. Thosvöst” Tukholmaan. Seuraavana päivänä oli Helsingistä määrä lähteä Tukholmaan Svea-yhtiön laiva ”Elias Sehlstedt”.

Kansakoulut aloittavat uudelleen toimintansa Helsingissä.

30.4.

Mannerheim varoittaa punaisia ryhtymästä murhiin, ryöstöihin ja murhapolttoihin. Hän muistuttaa, että valkoisilla on jo yli 30 000 vankia, joita kohdellaan inhimillisesti. Samalla Mannerheim toteaa kuitenkin valkoisten rankaisevan kuolemalla jo vangiksi otettuja ja myöhemmin saatavia vankeja, jos punaiset eivät hänen varoitustaan tottele.

Saksalaiset miehittävät Lahden länsipuolella Hollolan kirkonkylän. Samalla he katkaisevat Lahteen lännestä pyrkivien punaisten tien.

Suomen Pankkiin on sen ilmoittamaan määräaikaan mennessä jätetty yhteensä 5,7 miljoonan markan edestä kansanvaltuuskunnan painattamia seteleitä. Seteleiden palautuskehotuksia oli julkaistu useissa eri lehdissä.

Höyrylaiva Bore, joka on ollut ankkuroituna Hangon sisäsatamassa, syttyy palamaan. Sammutustöihin ei uskalleta ryhtyä, sillä laivan lastina on ampumatarvikkeita. Ne alkavat pian palon syttymisen jälkeen räjähdellä. Tuli raivoaa vuorokauden ja tuhoaa laivan täydellisesti.

Ranska kieltää Suomea tekemästä interventiota Muurmannin radalle.

Bolsevikkihallitus julistaa Venäjälle yleisen asevelvollisuuden.

Huhtikuun keskilämpötila oli Helsingin Kaisaniemessä 3,8 C° ja Sodankylässä -0,1 C°.

Päälähteinä on käytetty Tampereen yliopiston Suomi 80 -sivuston julkaistua maaliskuusta 1917 heinäkuuhun 1918 ulottuvaa kronologiaa ja Pertti Haapalan ja Tuomas Hopun kokoamaa Sisällissodan pikkujättiläistä (2009).