Rovio, Kustaa

Kustaa Rovio (1887–1938, vuoteen 1910 Gustav Ravelin) oli pietarinsuomalainen poliitikko, jonka rooli oli merkittävä maaliskuun vallankumouksen jälkeen suomalaisen työväenliikkeen radikalisoitumisessa. Sorvarina työskennellyt Rovio karkotettiin poliittisen toiminnan vuoksi Siperiaan 1907, 1910 ja 1914. Kahdella ensimmäisellä kerralla hän pakeni Suomeen.

Maaliskuun vallankumouksen jälkeen Rovio toimi Helsingin työläismiliisin päällikkönä ja vt. poliisipäällikkönä. Elokuussa 1917 hän oli yksi V. I. Leninin piileskelyn pääjärjestäjistä. Heti vallankumouksen jälkeen Rovio toimi muun muassa Aleksander Kerenskin puheiden kääntäjänä tämän vieraillessa Helsingissä.

Sisällissodan aikana Rovio toimi kansanvaltuuskunnan tulkkina Pietarissa. Tammi-huhtikuussa 1919hän kävi ensimmäisen suomalaisille tarkoitetun punaupseerikurssin Pietarissa. Rovio osallistui muun muassa Kronstadin kapinan kukistamiseen 1921. Vuosina 1920–1926 hän toimi komissaarina Pietarin kansainvälisessä punaupseerikoulussa. Vuonna 1927 Roviosta tuli vähemmistökansallisuuksien yliopiston Leningradin osaston rehtori.

Heinäkuussa 1929 Roviosta tuli NKP:n Karjalan aluekomitean puheenjohtaja. Hän teki läheistä yhteistyötä Edvard Gyllingin kanssa. Stalininin vainojen alkuvaiheessa heidät molemmat luokiteltiin nationalisteiksi. Rovio menetti asemansa Karjalassa 1935 ja siirtyi puolueinstituutin tutkijaksi Moskovaan. Hänet pidätettiin heinäkuussa 1937 ja ammuttiin seuraavana vuonna.