Renqvist, Henrik

Rukoilevaispappi Henrik Renqvist (1789–1866) oli 1800-luvun alkupuolen tuotteliaimpia kirjailijoita. Renqvist oli rukoilevaisuuden 1800-luvun johtohahmo. Hän oli syntyjään ilomantsilainen talollisen poika Heikki Kukkonen. Hän pääsi Ilomantsin kirkkoherran Johan Molanderin tuella opintielle, josta tuli monipolvinen Suomen sodan ja hengellisen etsinnän vuoksi. Kukkonen muutti nimensä Renqvistiksi, sillä papit eivät 1800-luvun alussa käyttäneet suomenkielisiä sukunimiä.

Renqvist vihittiin papiksi 1817, minkä jälkeen hän toimi Liperin kirkkoherran N. J. Peranderin apulaisena. Hän ryhtyi kitkemään suomalaisen muinaisuskon ilmentymiä ja juoppoutta. Renqvistin mukaan kaksi kolmannesta Liperin talollisista oli juoppoja. Innokas apupappi toimi lukutaidon edistämiseksi. Tavoitteena oli opettaa kaikki 15–30-vuotiaat lukutaidottomat liperiläiset lukemaan, minkä vuoksi hän nimesi lukutaitoisia miehiä kyliin huolehtimaan opetuksesta.

Renqvist piti tiukkasanaisia parannussaarnoja, jotka alkoivat vaikuttaa seurakuntalaisiin. Parannuksen tehneiden oli luovuttava alkoholista ja tupakasta. Renqvist sovelsi ankarasti vuoden 1686 kirkkolakia ohjatessaan seurakuntalaisia luterilaisen puhdasoppisuuden hengessä. Hän ei suostunut jakamaan syntisinä luokittelemilleen seurakuntalaisille ehtoollista ja otti käyttöön jopa jalkapuurangaistuksen.

Jyrkkä toiminta johti välirikkoon maltillista valistusajattelua suosineen kirkkoherra Peranderin kanssa. Renqvist menetti pappisvirkansa vuodeksi, minkä jälkeen hän ei saanut palata Liperiin. Ilomantsista Porvoon hiippakunnan piispaksi 1821 siirtynyt Johan Molander nimitti niskuroivan papin Porvoon yläalkeiskoulun virkaa tekeväksi rehtoriksi 1824.

Kenraalikuvernööri Arseni Zakrevski sai tietää elokuussa 1825 Porvooseen tekemällään tarkastusmatkalla Renqvistin jatkaneen julistustyötään, ja korosti tuomiokapitulin olevan vastuussa lahkolaisuuden torjunnassa. Zakrevski määräsi Renqvistin 1826 Loviisan edustalle Svartholman linnakesaaren saarnaajaksi ilman oikeutta poistua saarelta. Saarella Renqvist paneutui entistä tarmokkaammin uskonnollisen kirjallisuuden kirjoittamiseen ja suomentamiseen.

Keisari Nikolai I armahti 1832 Renqvistin, joka pääsi Sortavalan kappalaiseksi 1836. Renqvist toimi Sortavalassa kuolemaansa saakka. Rukoilevaisuuden Pohjois-Karjalan haara voimistui Renqvistin Sortavalan vuosina. Hän tuki myös pyhäkoulujen perustamista ja edisti lähetystyötä. Renqvistin suhteet aikakauden toisiin herätysliikkeiden johtohahmoihin olivat huonot. Renqvist arvosteli Paavo Ruotsalaista rajusti kirjasessaan Väärän opin kauhistus ja oikian puolustus (1844). Evankelisen liikkeen perustajaa F. G. Hedbergiä hän moitti kuolleen tietouskon harjoittajaksi.

Renqvist julkaisi noin 60 rahvaalle tarkoitettua uskonnollista ja siveellistä kirjasta. Nimikemäärällä mitattuna hän oli 1830–1840-lukujen tuotteliain suomalainen kirjailija. Hänen tunnetuin teoksensa Viinan kauhistus ilmestyi 1835.  Renqvist on Kustannusosakeyhtiö Otavan perustaneen Rehnqvist-Reenpää-suvun kantaisä.