Eero Haapalainen oli toimittaja ja ammattiyhdistysmies. Hän kannatti vallankumouksellista linjaa ja osallistui 1906 Viaporin kapinaan. Vuosina 1907–1910 hän toimi Suomen Ammattijärjestön puheenjohtajana. Tämän jälkeen Haapalainen työskenteli Sahatyöväenliiton asiamiehenä.
Vuonna 1918 Haapalainen toimi Suomen työväen toimeenpanevan keskuskomitean puheenjohtajana ja kansanvaltuuskunnan sisä- ja sota-asioiden valtuutettuna. Hän johti punakaartien sodankäyntiä 20. maaliskuuta saakka, jolloin hänet erotettiin. Haapalainen jäi kansanvaltuuskunnan jäseneksi ja pakeni sen mukana Viipuriin. Hän menetti myös punaisen hallituksen jäsenyyden Viipurissa.
Haapalainen oli määrä passittaa rivimiehenä rintamalle, mutta käsky jäi panematta täytäntöön. Hän jäi punaisen vallan luhistuessa huhtikuun lopussa Viipuriin, josta pakeni moottoriveneellä Pietariin toukokuussa. Haapalainen työskenteli Neuvostoliitossa opetustehtävissä, sahateollisuudessa ja vuodesta 1930 Karjalan autonomisen sosialistisen neuvostotasavallan tieteellisen tutkimusinstituutin historian osaston johtajana. Hänet ammuttiin Stalinin vainoissa 1937.
Linkkejä:
Irina Takalan artikkeli Eero Haapalaisesta Kansallisbiografiassa.